Takakannesta:
Saammeko esitellä: Flavia de Luce. Harrastelijasalapoliisi. Mestarimyrkyttäjä. Ikää yksitoista vuotta.
Eletään vuotta 1950. Yksitoistavuotias Flavia de Luce asuu leski-isänsä ja kahden isosiskonsa kanssa suvun rapistuvassa kartanossa Buckshawissa Englannin maaseudulla. Flavia rakastaa kemiaa ja arvoitusten ratkomista. Siskojaan hän vihaa.
Eräänä päivänä keittiön rappuselta löytyy kuollut lintu. Omituista kyllä, sen nokkaan on tökätty paperinpala, joka osoittautuu ikivanhaksi postimerkiksi. Mutta vielä oudompaa on, että isä tuntuu olevan tapauksesta aidosti peloissaan.
Kun Flavia tekee keittiöpuutarhasta järkyttävän löydön, on selvää että kuollut lintu oli mitä huonoin enne. Poliisin saapuessa Buckshawiin Flavia päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja ratkaista arvoituksen omin neuvoin. Kenen kanssa Flavian isä riiteli työhuoneessaan myöhään illalla? Kuka tai mikä on Ulsterin kostaja? Ja kuka kumma söi palasen rouva Mulletin sanoinkuvaamattomasta piirakasta, joka oli jäähtymässä ikkunalaudalla?

Sain kirjan ystävältä vapautettavaksi. Luin kirjan nyt helmikuun kuukausivapautushaastetta varten. Alun perin olin lukenut ensimmäisen luvun Anna-lehdestä. Jäin miettimään tuolta pohjalta kirjan lukemista, mutta sitten unohdin ja kirja tulikin vastaan toista kautta. En pidä murhamysteereistä tai dekkareista, mutta tämä oli tosiaan vähän erilainen lapsidekkaristi. Lisäksi epätavallinen aihe, postimerkit, teki kirjasta omalta osaltaan kiinnostavan.

hissiaulaan ison peilin luo