Lainaus kirjan ensimmäiseltä lehdeltä:
"Näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu ihmeeltä, että ylimalkaan jäin henkiin. Lapsuuteni oli, kuten arvata saattaa, täynnä kurjuutta - tuskinpa onnellisesta lapsuudesta kannattaisi kirjoittaakaan. Mutta vielä pahempi kuin tavallinen kurja lapsuus on kurja irlantilainen lapsuus, ja vielä sitäkin pahempi on kurja irlantilainen katolinen lapsuus."

Ei kirja sentään pelkkää synkistelyä ole, sillä takakannessa on Jari Tervon arviointi:
"Naurattaa melkein koko sen ajan, kun ei itketä"

Olen lukenut kirjan ja nähnyt elokjuvan, hyviä molemmat

Otin matkaan miittipöydälle jääneistä kirjoista tämän, jota Mieihe suositteli miitissä. Katsotaan, mitä kirjalle teen... Kiitos miittiseurasta!

Kirja oli sekä raskasta että viihdyttävää luettavaa. Raskasta, koska se kuvasi sellaista kurjuutta ja köyhyyttä. Piti ihan välillä laittaa kirja syrjään ja lukea muuta, kun tuntui liian pahalta. Mutta näkökulma on lapsen ja tilannekomiikka sai monesti hekottelemaan. Ja tämähän oli selviytymistarina. Ahdasmielinen katolisuus ja isänmaallisuus heittävät omat varjonsa lapsuuden ylle, kuolemansynnit ja kadotus pyörivät mielessä ja protestantit ovat vääräuskoisia ja tiellä helvettiin. Englantilaisia vihataan ja isä laittaa humalassa poikansa vannomaan, että ovat valmiit kuolemaan Irlannin puolesta. Kun sitten tulee vielä opetusta uskon puolesta kuolemisesta, toteaa Frankie jotain osuvaa siitä, että miksi kaikki haluavat hänen kuolevan jonkun puolesta. Pahinta oli ehkä lukea siitä, miten isä kerta toisensa jälkeen juo perheen kaikki rahat. Loppupuolella isä katoaa kuvioista kokonaan ja perhe löytää keinonsa selviytyä. Kyllä tämä kannatti lukea. Kiitos suosituksesta Mieihe! Luulen, että kirja pääsee villisti seikkailemaan seuraavaksi.

Nimikirjainvapautushaasteen kaupunginosavapautus. Jätin kirjan muovipussissa penkille odottamaan sinua, joka ehkä poimit kirjan mukaasi.