Otava, 2013.

Takakannen teksti:

[Sei Shōnagon kirjoittaa]
Asioita, jotka ovat läheisiä, vaikka kaukana:
Paratiisi.
Suhteet miehen ja naisen välillä.

[Mia Kankimäki kirjoittaa]

Sei, aivan kuin puhuisit juuri minulle, vuosituhannen takaa. Luulen, että ystävänikin pitäisivät sinusta, jos vain sinusta tietäisivät: kaikki haluaisivat hengata kanssasi, kutsua tyttöjen iltoihin. Tiedän mitä tarkoitit kirjoittaessasi, että täysikuunsaa ajattelemaan menneitä, saa kaiken tuntumaan vähän surumielisemmältä, merkityksellisemmältä, voimakkaammalta. Huumaavalta tuoksuvia asioita, Sei: Lumisen talvitakin halaus eteisessä.

Kirsikankukat, elämä - se on aivan pian ohi. Ja sitä ennen siitä on otettava kaikki irti.

Ala-aulan vaihtokärryssä. Hyviä lukuhetkiä löytäjälle!

P.S. Bookcrossing-sivuston saa halutessaan näkymään suomen kielellä (vihreä palkki sivun yläreunassa). Sivustolla on myös suomenkielinen keskusteluforumi: http://www.bookcrossing.com/forum/30.

Minähän tämän nappasin. Áikaisempi työkaveri suositteli tätä. Hieman epävarma olo. Luenko vai en?

Jää sittenkin lukematta, kun löytyi pikavierailijan toivelistalta, ja hippasinkin tällä. Lukuiloa!

Kiitos kaverihippauksesta ja toiveen täyttämisestä, sumako! Oli niin hätäinen Kuopion visiitti, etten viitsinyt huhuilla miittiä koolle, mutta onneksi ehdin napata peräkontillisen kirjoja :)

Pidin tästä kirjasta, joka oli jotain ihan muuta kuin mitä nimen perusteella olin kuvitellut. Omakohtaiset elämäpohdinnat olivat aitoja ja rehellisen oloisia, ja ne yhdistyivät mukavalla tavalla Sei Shonagonin tarinaan. Japanilaisesta kulttuurista opin paljon, sitäkin 'ripoteltiin' soljuvasti oman matkakuvauksen joukkoon. Kirja tuntui läheiselle varmaan siitä syystä, että melkein samassa iässä kuin kirjailija, koin itsekin tarvetta hypätä ulos 'graniittilinnastani' eli vakinaisesta työpaikasta, vaikken kirjalliseksi tutkimusmatkailijaksi halunnutkaan ryhtyä. Persoonallinen teos.

Jatkaa matkaansa toivelistayllärinä. Ihanaa loppukesää!

KTMC 2016 # 54

Oi, paljon kiitoksia tästä toivekirjasta! Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, koska ollaan juuri muutaman viikon kuluttua lähdössä Japaniin :)

Kirja alkoi lupaavasti; työhönsä leipääntyneeseen keski-ikäiseen on sattuneesta syystä helppo samaistua ja Japanikin tietysti kiinnosti... mutta tämä Sei hoveineen ja Heian-kausi eivät kyllä pätkääkään. Välillä meinasi jo epätoivo iskeä, kun tylsistyin niihin juttuihin niin täydellisesti, mutta onneksi ne Sei-jorinat sitten aina sopivasti loppuivat ja palattiin hetkeksi kirjailijan omiin pohdintoihin, havaintoihin ja puuhasteluihin! Erityisesti mielenkiintoa herätti tsunami- ja Fukushima-vaihe, johon olisi mun puolestani voinut keskittyä laajemminkin, mutta kaipa joku muu on siitäkin aiheesta kirjan kirjoittanut.

Jatkaa matkaansa hippakirjana. Lukuiloa!

Kiitos! Luin joskus jostain ylistäviä kommentteja tästä kirjasta ja lisäsin toivelistalleni.
Kirjan nimi on ihastuttava!

Viehättävä kirja. Kaikesta välittyi, että tämä on kirjoitettu suurella intohimolla ja se tekee kirjasta kiinnostavan.
Pitkäveteisiä kohtiakin tässä oli, kuten edelliset lukijat ovat todenneet.
Matkakertomus kiinnosti minua erityisesti.
Hämmästelin outoa tapaa ilmaista asia: ”Sinun, Sei, kirjasi.”
Useimmat varmasti sanoisivat, ”Sinun kirjasi, Sei.” Tämä toistui monessa kohtaa. Liekö sitten tyylikeino?