Se voisi olla onnea: talo lähellä jokea, kaksi pientä lasta, huolehtiva aviomies. Mutta mies on vasta vähän yli kolmenkymmenen ja hänellä on jo harmaita hiuksia. ”Asko on vanhentunut niin kuin jokainen minun kanssani vietetty vuosi vastaisi viittä”, Eliisa ajattelee.

Asko on ahkera ja yrittää pitää arkea pyörimässä, vaikka joutuu kiertämään putkitöissä ympäri Porvoota. Hän odottaa lomamatkaa ja pyytää Eliisaa tarkistamaan rahatilanteen perheen tilikirjasta. Eliisa tietää sen tarkistamattakin, mutta hän ei pysty kertomaan totuutta miehelleen.

Maksamatta ovat asuntolaina, kauppalasku, luottokorttilasku, Askon yrityksen velat ja jopa Lahjan koulukuvat. Ja sitten on ulosottoviraston kirje.

Lapset rakastavat Eliisaa ja Eliisa rakastaa lapsiaan niin kuin kuka tahansa äiti. Asko rakastaa Eliisaa, Eliisan mielestä siksi, ettei hän ymmärrä Eliisaa ja tämän sairautta. Eliisa kuvittelee ymmärtävänsä miestään, lapsiaan ja itseään, hän on lakannut miettimästä aikaa ja sitä millaista on haluta olla kuollut. Jostain näyttää tulevan valoa Eliisan elämään, se on iloa siitä että hänellä on ihanat lapset ja ihana mies. Ehkä se on myös huojennusta, ehkä kyllästymistä, ehkä vihaa tai kenties rakkautta.

Kerran Asko oli tullut kotiin haulikon kanssa, koska aseen omistaja ei ollut voinut säilyttää sitä omassa kodissaan. Haulikko pantiin piiloon mustaan jätesäkkiin eikä siitä puhuttu enää. Mutta Eliisa muistaa, että se on siellä. ”En keksi kuinka selviäisimme tästä”, hän miettii, ”tämän kevään jokaisena aamuna olen pelännyt etten näkisi tulevaa päivää, iltaisin olen pelännyt nähneeni sen oikein.”

Ja sitten se tulee, päivä jota Eliisa on odottanut. Päivä jolloin ”en vajoaisi maata myöten vaan nousisin jalkeille ja vihdoin lakkaisin kannattelemasta taivasta harteillani”.

Tammi 2006
sid., 117 s.

Onneksi olkoon, olet löytänyt BookCrossing-kirjan!

Olisi mukava tietää, mistä löysit kirjan, ja jos päätät lukea sen, olisi kiva kuulla, mitä pidit kirjasta. Sitten voitkin joko pitää sen omassa hyllyssäsi, antaa ystävällesi tai laittaa maailmalle uutta lukijaa etsimään ja ilahduttamaan. Jos päätät liittyä BookCrossing-sivustolle, pääset myös itse seuraamaan kirjan matkaa ja lukemaan uusien lukijoiden ajatuksia tästä kirjasta.

Hyviä lukuhetkiä!

P.S. Tervetuloa suomenkieliselle keskustelufoorumille!

Nappasin kirjan mukaani tänään Columbuksesta, kun poikkesin siellä paluumatkalla Porvoosta. Ostin eilen Timo Mäkelän Häjyt-kirjan slipperbunnyn Aakkosten lukuhaastetta varten ja luinkin sen jo puoliväliin, mutta tämähän sopii ko. haasteeseen myös :) Kiitos kirjasta!

Edit 22.2.2016: Aakkoshaasteeseen eivät käykään sarjakuva-albumit, joten tämä on siis se ä-kirjani :)

Edit 23.3.2016: Lisäinfona vielä, että Markku Pääskynen sai Kalevin Jäntin palkinnon pienoisromaanistaan Vihan päivä, joka oli myös Finlandia-ehdokkaana.

* * * SPOILER ALERT * * *





Luin kirjan loppuun tänään ja kyllä nuo kaksi-kolme viimeistä sivua vetivät sanattomaksi. Vaikka tarina oli ankea, se oli hyvin kirjoitettu ja sisälsi kauniita kielikuvia, ja siksi sen lukeminen ei ollut mitenkään ahdistavaa. Kirjan lopussa ehdin jo iloita perheen rantapäivästä, kun näytti siltä, että asiat vihdoinkin alkaisivat lutviutua.

Kirjan nimi jäi vähän ihmetyttämään, se ei tunnu sopivan tähän tarinaan. Olisin myös halunnut tietää, mikä siinä yrityksen kirjanpidossa tökki ja mitkä syyt johtivat pakkohuutokauppaan. Eliisan rahankäyttö tuntui normaalilta ainakin kirjan tapahtumien aikaan eikä Askokaan vaikuttanut tuhlailevaiselta. Yrityksensä ja perheensä taloudellisesta tilanteesta hän tosin ei ollut lainkaan selvillä.

Lapsia, Lahjaa ja Aarrea, kävi sääliksi, heiltä puuttui pitkiä aikoja äiti. Hieman toettuaan, parempana päivänä Eliisakin tajusi sen. Asko teki tavallaan väärin, kun koetti ymmärtää ja hoitaa kodin ja lapset, jotta Eliisa sai olla rauhassa ja nukkua. Näin ulkopuolisena ja jälkikäteen on helppo sanoa, että parempi olisi ollut nostaa kissa pöydälle. Apua ei nykyään ole helppo saada, mutta Eliisa ei ollut yksin. Askon kannustamana ja tukemana hän olisi pystynyt taistelemaan itselleen hoitoa. Kirjan tarina on jälleen yksi esimerkki siitä, miten pitkälle asiat voivat mennä kenenkään (ulkopuolisen) huomaamatta ja puuttumatta ajoissa. Lopputulema on sitten nähtävissä iltapäivälehtien lööpeissä.

Osallistun kirjalla slipperbunnyn Aakkosten lukuhaasteeseen 2016-2017 sekä Alejandan Helmet-lukuhaasteeseen 2016.

Bongasin Vihan päivän ritaon toivelistalta ja kun varmaan tässä lähiaikoina tapaamme, hän saa samalla tämän kirjan :)

Toivelistakirjaa pukkaa :) Mieleenpainuvia lukuhetkiä!

Kiitos toivekirjasta, luetaan kun ehditään! :)

Kirjassa oli vaikea päästä alkuun, sillä minua rupesi aina armottomasti nukuttamaan tätä lukiessani. Vasta loppupuolella tarina alkoi vetää, kun saimme enemmän tietoa päähenkilön menneisyydestä ja nykyisyydessäkin alkoi tapahtua. Surullinen tarina, aika ajoin kuitenkin kauniita kohtia. Loppuratkaisua vihjaillaan läpi kirjan, mutta silti se tuntui rajuudessaan yllätykseltä.

En löytänyt kirjaa kenenkään toivelistalta, joten vapautan kirjan pian todennäköisesti johonkin päin Helsinkiä.

Kirja jää odottamaan lukijaa Citymarketin ja Postin automaattien vastapäisille penkeille.