"Älkää lohdutelko itseänne ajan väärämielisyydellä. Sen moraalinen vääryys ei vielä tee meistä oikeassa olijoita eikä sen epäinhimillisyys riitä tekemään sen kanssa eri mieltä olevista jo sillään ihmisiä." Boris Pasternak Varlam Šalamoville 9. heinäkuuta 1952.

Pasternakin kirjeen sanat Šalamoville ovat Ljudmila Ulitskajan romaanin motto. Vihreän teltan alla on dissidenttieepos tai muistokirjoitus ajanjaksolle Stalinin kuolemasta Neuvostoliiton viime vaiheisiin, ajalle jolloin osa neuvostokansalaisista hengitti "varastettua ilmaa", haki elämän sisällön klassisesta musiikista ja kielletyistä kirjoista, kulttuuriperinnöstä josta tuli miltei elämän korvike.

Venäjänkielinen alkuteos: Zeljonyi šatjor, 2011
Suomentanut Arja Pikkupeura
Siltala 2014
sid., 768 s.

Tässä oli niin paljon luettavaa (ja ennen kaikkea kannettavaa!), että tavoistani poiketen oli pakko lukea väliin muita, vähän kevyempiä (eli vähemmän painavia) kirjoja. Siksi en välttämättä aina ollut ihan kärryilla kirjan monista henkilöistä. Mutta kaiken kaikkiaan hyvä ja erittäin mielenkiintoinen lukukokemus. Tykkäsin kovasti Ulitskajan (ja suomentajan) käyttämästä tyylistä ja kielestä.

SmartPostitse Tmarjulle, joka etsiskeli tätä kirjaa foorumilla Onko kellään -ketjussa.

Paljon kiitoksia tästä "kerjäämästäni" kirjasta, Duffeli.
En edes tiennyt tämän olevan moinen tiiliskivi. Sitä isompi kiitos, kun viitsit lähettää...

Wau, mikä kirja.
Tämän kirjan kohdalla mulla alku oli hankalaa, mutta sivunumeron kasvaessa tykkäsin kirjasta koko ajan enemmän. Tät'ä pystyi lukemaan novelleina, ja sitten yksittäiset tarinat kuitenkin yhdistyivät yhdeksi tarinaksi.
Mutta jotain huonoakin oli, nimittäin kirjassa oli hahmoja niin paljon, etten läheskään aina ollut selvillä, kuka kukin on. Miksiköhän törmään tähän samaan asiaan melkein vain ja ainoastaan venäläisten kirjojen kohdalla? Onko se jokin tyylilaji, jota en hallitse?
Kirjailijan (ja suomentajan) tyylistä muuten tykkäsin.

Osallistun kirjalla Aakkoshaasteeseen 2016-17; tämä on minun U.
Osallistun tällä myös Värit ja eläimet -haasteeseen: vihreä.

Kirja on hyllyssäni varattuna, hippasin sillä Annimannia ja jossain vaiheessa se kulkeutuu hänelle.

Pakkaan tämän laatikkoon, joka lähtee pääkaupunkiseudulle ja kulkeutuu Annimannille varmaan jossain PKS-miitissä. Ainakin toivon niin.

Kiitos Tmarju - ja kuriiri Kesis. Ei tarvinnut odottaa miittiä edes :)