(orig. The Children Act, suom. Juhani Lindholm)

Etuliepeestä:

"Kumpi painaa enemmän, usko vai oikeus elämään? Vaikeita kiistoja työkseen ratkova perheoikeuden tuomari Fiona Maye ajautuu omassa pitkässä avioliitossaan vaikeaan tilanteeseen. Hänen miehensä ilmoittaa yllättäen haluavansa solmia ulkopuolisen suhteen nuorempaan naiseen. Samaan aikaan Fiona ylittää ammattietiikan rajat sekaantuessaan tapaukseen, jossa leukemiaan sairastunut alaikäinen Jehovan todistaja kieltäytyy verensiirrosta. Mihin pisteeseen saakka ihmisellä on oikeus päättää omasta elämästään?"

Olipa taas kerran mielenkiintoinen kirja. McEwan pohtii kirjassaan suuria asioita, kerronta on tiivistä, mutta silti teksti hengittää ja soljuu eteenpäin. Tuomarin tehtävä ei ole helppo, ratkaistavaksi tuodaan asioita, jotka muuttavat monen ihmisen elämän, oli ratkaisu sitten mikä tahansa. McEwan osaa tehdä yllättäviä juonenkäänteitä; juuri kun olettaa, että tarina menee tiettyyn suuntaan, se saakin ihan uuden suunnan, eikä juttu olekaan niin yksinkertainen kuin kuvitteli. Pää on vähän pyörällä tästä lukukokemuksesta.

Kiitos Hep-kirjasta. Tämä näyttää aivan uskottavalta jononohittajalta. Aloittaisinkohan jo tänään?

Tämä oli (ilmeisesti) ensimmäinen lukemani McEwanin kirja. Voin hyvin lukea lisääkin.

Osittain kirja oli mielestäni sujuvaa ja mukavaa kerrontaa, osittain ei. Pidin Fionan työhön liittyvistä osista, oikeusjutuista ja niiden pohdinnasta. Sen sijaan esim. musiikkijutut tuntuivat minusta pitkäveteisiltä - itse en musiikkia harrasta enkä siitä juuri mitään tiedä, enkä saanut oikein otetta niistä osista.

Jehovan tunnustajan - tässä 17 v 9 kk ikäisen mutta yhtä hyvin aikuisenkin - ongelma on rankka: Ilman verensiirtoa voi kuolla hyvnkin pian - mutta verensiirto on yhteisössä väärin ja siitä "menettää taivaspaikkansa" ja voi joutua suljetuksi yhteisön ulkopuolelle. Jos koko elämä pyörii yhteisön ympärillä, kuten tiiviiseen uskonyhteisöön kuuluvalla voi, omakin kysymys voi hyvinkin olla, onko elämän jatkamisella edes mitään merkitystä, jos samalla menettää kaiken: taivaspaikan lisäksi myös uskonnollisen yhteisönsä, turvallisuutensa, ystävänsä, perheensä... Ei mikään helppo ratkaistava kenellekään.

Lähetin kirjan 10 päviää sitten kuriirin mukana seuraavalle lukijalle. Unohdin tehdä vapautusilmoituksen, mutta eipä se haittaa. Kirja on vielä matkalla.

Hyviä lukuhetkiä!

Tämä oli mukava yllätys, kiitos lii5a js kuriirina toiminut pippis!

Pidin kovasti, pisti miettimään, mutta loppu vähän yllätti.

Kirja jatkaa matkaansa Tyrnimarjalle toivelistahipan kautta.

Kiitos toivekirjasta!

Nyt tuli vastaan eka McEvan, josta en tykännyt ja joka jätti minut ihan kylmäksi. Tässä oli sekaisin oikeussali- ja ihmissuhdedraamaa höystettynä sairauskertomuksilla eikä mikään niistä sytyttänyt. Välillä tuntui että luen iltapäivälehden lööppejä...

Flowerille Kerava-miitissä 21.8.16.

Kiitos kirjasta, Tyrnimarja! Aihe on mielenkiintoinen ja olen tätä Jehovan todistajien ja verensiirron yhteyttä joskus pohtinut, sillä olen itse joutunut kyseiseen toimenpiteeseen syntymäni jälkeen. Lähinnä sitä olen miettinyt, että kokevatko he rehellisesti tehneensä oikean päätöksen, kun antavat vastasyntyneen kuolla kieltäessään verensiirron. Tuokohan tämä kirja mitään selvyyttä asiaan?