Kovakantinen kirjastopoisto. - Porvoo: WSOY, 1993. - 131 s. ; 21 cm. - suom. Matti Brotherus.
Alkuteos: Un viejo que leía novelas de amor, ©1989.

Kirjasampo (30.5.2015):

Lyyrinen romaani luonnon puolesta

Antonio José Bolivar Proãno asuu EL Idilion kylässä Ecuadorissa. Amazonasin alueella ja lukee rakkausromaaneja; sellaisia, jotka itkettävät ja joiden päähenkilöt joutuvat kärsimään. Hänen rakkain esineensä on suurennuslasi, jonka avulla romaanein juonet selviävät. Toiseksi rakkain on hammasproteesi.

Hän tuli aikoinaan vaimonsa kanssa vuorilta viidakkoon leveämmän leivän perässä. Pian vaimo kuoli malariaan. Antonio oppi paikallisten alkuasukkaiden, shuarien tavoille. He opettivat hänelle kaiken luonnosta ja sen kunnioittamisesta. Mutta yksi dramaattinen virhe erotti hänet heimosta, ja hän joutui palaamaan EL Idilioon. Siellä hän elättää itsensä metsästämällä ja kalastamalla ja toimimalla välillä oppaana. Kylän ahne pormestari palkkaa vanhuksen oppaaksi takaa-ajoon. On saatava hengiltä tappajaoselotti, jonka pennut viidakon rikkauksista kiinnostunut amerikkalainen on ampunut. Naaraoselotin puolisoakin on haavoitettu, ja nyt peto haluaa tappaa kaikki ihmiset. Lopulta vastakkain ovat vanhus ja oselotti.

Vanha mies joka luki rakkausromaaneja on lyyrisesti ja ekologisella paatoksella kirjoitettu alkuperäisen luonnon puolustuspuhe. Se on myös romaani Amazonasin rajusta muutoksesta ja ”valkoisen miehen” loputtomasta ahneudesta. Samalla se piirtää lämpimän humoristisen henkilökuvan vanhasta miehestä.
(takakansiteksti)

Lukuiloa Hep!paajalle!

Kirja perillä, kiitokset!!

Jaa-a, tämä ei nyt varsinaisesti ollutkaan minun tyyppiseni kirja... nopealukuinen välipala kuitenkin ja kelpaa myös vuoden lukuhaasteeseen :)

(Helmet-lukuhaaste # 47: eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja)