Vihreä kirjasto 11

1
Halutaan kotiapulainen - eikä pojalle vaimoa

He olivat vanhoja, tarvitsivat apua kotona ja panivat ilmoituksen lehteen. Margareta Strandissa ei ollut mitään moittimista. Tosin hän ei osannut valmistaa ruokaa, mutta eihän sitä voinut vaatiakaan. Olihan hän vielä kovin nuori, ja sen taidon oppimiseen tarvittiin vuosia, eivätkä kaikki oppineet sitä koskaan. Ihmiset ovat niin erilaisia. Rouva Magnusson ei tiennyt, kykenisikö Margareta koskaan laittamaan ruokaa. Ei tyttö sentään hutiloinut, mutta jotkut eivät kerta kaikkiaan opi ruoanvalmistusta, vaikka saattavat muuten olla kaikin puolin eteviä. Pitipä Margaretan valmistaa miten yksinkertainen ruokalaji tahansa, ei tuloksesta voinut koskaan olla varma. Pitäisi toki yhdeksäntoistavuotiaan paistaa makkaraa. Mutta Margareta toi makkaran pöytään niin kuivaksi paistettuna, että se ratisi hampaissa. Jos silloin huomautti hänelle aivan rauhallisesti, että sitä oli paistettu aivan liikaa, hän vastasi:
- Niinkö, - onko se liian kovaa? Meillä kotona haluttiin makkara aina kovaksi paistettuna.

Ruotsinkielinen alkuteos: Du kanske lyckas, Gritt (1948)
Suomentanut: Irja Lappalainen

WSOY 1954

- Kovakantinen, kansipaperiton kirja

Luin kirjan loppuun tänään ja vaikka yleensä pidän tämän ajan nuortenkirjoista, tässä kyllä jokin tökki. Teksti oli kautta kirjan hieman kummallista, vanhahtavaa/vanhanaikaista tietenkin, mutta en ole törmännyt samaan muissa lukemissani kirjoissa, siinä oli myös jotain oudon kankeaa.

Kuudenkymmenen vuoden takainen ajatusmaailma kävi kirjasta kyllä ilmi, ensimmäisen kerran nikottelin sivulla 13, kun Grittin (tässä Tulipa) poikaystävä sanoo näin:
"- Hyvä, että Tulipa ainakin tunnustaa, sillä Tulipalla ei ole mitään omaa tahtoa, eikä hän koskaan selviäisi yksin elämässä. Sen tietää jokainen ihminen." :O

Kirjan nimestä en myöskään pidä. Kaiketikin Axel-setä tarkoitti lausahduksen kannustavaksi, mutta minusta se on väheksyvä ja loukkaava. Hienosti Gritt loppujen lopuksi pärjäsi erilaisissa olosuhteissa ja töissä ja erityisen hienoa oli se, että hän ryhtyi rohkeasti kahvilayrittäjäksi!

Oli kirjassa myös hauskoja ja hyvin kirjoitettuja (käännettyjä?) kohtia :)
"Jos sateessa ravaaminen ja paleleminen tuntui hauskalta, ei se johtunut kuitenkaan sinapinkeltaisesta ulsterista eikä leveälierisestä mustasta hatusta. Ei. Onni ei riipu vaatekomerossa, onni on aina omassa rinnassamme."

Osallistun kirjalla sakirmon Maailman maat -lukuhaasteeseen ja taidan seuraavaksi viedä sen miittiin tarjolle ;)

Holmbergin kirja on tarjolla iltapäivän Roasberg-miitissä. Lukuiloa kirjan nappaajalle!

Luin vähän alusta miitissä. En ollut varma, tekeekö mieli lukea kokonaan, mutta otin nyt kuitenkin kotiin. Minulla taitaa olla toinenkin Vihreän kirjaston kirja hyllyssä. Kiitos seurasta ja kirjasta!

Päätin jättää tämän lukematta. Pakkaan mukaani pikkujoulumiiittiin.

Kirja jäi odottamaan jotakuta uteliasta Hima&Salin kierrätyshyllyyn. Hyviä lukuhetkiä kirjan löytäjälle!