Takakannesta: "Englantilaisen mahtisuvun komea vesa Atticus Craftsman ei koskaan matkusta ilman Earl Grey -teetä ja lempikirjaansa. Kun hänet lähetetään Madridiin lakkauttamaan Librarte-kirjallisuuslehteä, hän pakkaa laukkuunsa molemmat.

Lehden hurmaavat työntekijät Berta, Soleá, María, Asunción ja Gabriela eivät niin vain lakkauttamiseen alistu. Persoonalliset naiset keittävät kokoon suunnitelman työpaikkansa pelastamiseksi. Ja minkälaisen suunnitelman! Ainakin siihen liittyvät espanjalaiset kitarat ja kuuma Granada. Ja mitä tekemistä Atticus Craftsmanin katoamisella on tämän kaiken kanssa?"

Näyte kirjastolle. Toinen kappale on vielä omassa hyllyssäni. :) Lähtee eteenpäin postitse.

Paljon kiitoksia toivelistakirjasta!:)

Tämä oli ihana tarina, loppui vain liian aikaisin! Pakko on tunnustaa, että nautin kirjan English, Irish ja Scottish Breakfast teen kanssa, en Earl Greyn. Mutta ei se menoa haitannut!:)

Tämä toivelistakirja on matkalla seuraavalle lukijalle! Lukemisen iloa!:)

Onpa viehättävän näköinen kirja! Kiitos molemmista toivelistakirjoista - kyllä kelpaa kesäloman tulla :)

Hilpeä ja mutkaton tarina, joka oli aika tavalla erilainen kuin kansikuvan ja kirjan nimen perusteella odotin. Omintakeista huumoria ja erikoisia henkilöhahmoja.

Ammattihaastetta ajatellen kerrottkoon, että yksi päähenkilöistä on espanjalainen konstaapeli. Jos konstaapelit Espanjassa ovat päähenkilön kaltaisia, poliisitoiminta eroaa selvästi suomalaisesta, sillä konstaapeli ottaa esim. lukkovarkaan avukseen rikosasian selvittelyyn ihan omia teitään, ei ihan lain kirjaimen mukaisesti.

Lähtee matkaan toivelistayllärinä, ja osallistun tällä vapautuksella Korvamatohaasteeseen ja Kesälomahaasteeseen. Lukuiloa!

KTMC 2016 # 57

Voi mikä ihana yllätys! Kiitos kovasti, kun minua ajattelit lukutuoli <3

Kestipä monta vuotta, että tämä tuli luettua. Oli mukavaa ja sopivan kevyttä luettavaa työmatkoille junaan, tykkäsin :) Sopiva "välipalakirja" tämä, sitten voi ja jaksaa taas lukea jotain vakavampaa. Kiitos lukutuoli vuosien takaisesta toiveen täyttämisestä <3

Kirja saapunut perille, päivän viides teekupillinen menossa, tällä kertaa ranskalaista fruit rougesia, punaisia hetelmiä. Helena Petäistö on oikeassa sanoessaan, että vaikka ranskalaisilla meni hieman pidempään syttyä teelle, suhtautuvat he nyt siihen samalla pieteetillä kuin viineihin ja teelaatujen sekoittajat etsivät hienostuneita makuja. Oli hieman naamassa pitelemistä, kun kävin ranskalaisessa Mariage Frères -teekaupassa, jossa oli myyjinä vain mustiin pukuihin pukeutuneita vanhempia miehiä, joilla oli valkoiset hansikkaat. He puhuivat hiljaa kuin kirkossa, liikkeet olivat hitaan arvokkaita, purkin kantta haistatettiin ennen ostopäätöstä ja ne jotka pakkasivat teen pusseihin, eivät käsitelleet rahaa. Oli kyllä hyvää teetäkin, ei sen puoleen.
Nyt on aika monta hippakirjaa jonossa, mutta jos niiden jälkeen pääsisin tämän kimppuun. Kansi houkuttelee.

Rasittavan yhtiökokouksen jälkeen pitää saada nollata aivot ja tämä vaikuttaa sopivalta siihen. Ja kuppi kuumaa + kookosbrioschi seuraksi...

Teefriikin on pakko kommentoida: Earl Gray ei ole yrttiteetä nähnytkään. Bergamotti on makuaine, ei yrtti. Tai kuten serkkuni sanoivat pieninä; "Hajuvesitee", tuoksu on todellakin voimakas ja helposti tunnistettava.
Hupaisa tämä kustantajasuku, joka nimeää lapsensa tunnettujen kirjojen sankareiden mukaan. Aika myöhään Atticus kuitenkin löysi suvun kirjaston.

Tässä välissä on ollut kaikenlaista lukemista häiritsevää, mutta sain kirjan juuri loppuun ja sehän oli oikein mainio pläjäys.
Osallistun kirjalla Maahaasteeseen, kyseessä tietenkin Espanja. Madridissa en ole käynyt, mutta Granadassa kyllä, Pirkan lukijamatkalla. Parhaiten matkasta muistan miten suomalainen oppaamme jätti Jerezissä minut ja matkakaverini aamulla hotellille ja antoi bussikuskille lähtökäskyn kohti seuraavaa kohdetta ennen kuin lähtöaika edes oli vielä. Matkaohjelmassa luki vain "Käynti tislaamolla", ei vaan mainittu millä, joten onneksi satuimme bongaamaan edellispäivän paikallisoppaamme, joka oli hotellilla jo uutta ryhmää vastassa, mutta joka oli jutellut aika paljon oppaamme kanssa reittisuunnitelmastamme etc. edellisenä päivänä. Hän muisti myös mihin olimme menossa sinä päivänä ja järjesti meille taksin, koska respassa ei puhuttu englantia. Kun ajoimme tislaamolla pihaan, notkui siellä koko ryhmämme, koska he olivat tulleet paikalle liian aikaisin eikä heitä vielä päästetty sisään... Bussikuski kalpeni kun näki meidät ja opas yritti puolustella, mutta maksoi kyllä kiltisti taksimme.

Tapasin Bunkkerimuseon vieressä metsässä naisen, joka käski tulla tänne syömään. Ruokaa odotellessa voi aina vapauttaa kirjan, täällä näkyy olevan lupaava hylly... Täältä saa myös teetä.