Pehmeäkantinen kirjastopoisto. - Suomen Parkinson-liitto, 2004. - 75 sivua

Takakannesta:

Rosoisen kauniita tositarinoita Parkinsonin tautiin, dystoniaan ja Huntingtonin tautiin sairastuneiden elämästä

Paketin täydennystä vapautettavaksi minne tahansa.

Kiitos ennen vapautusta menee lukupinoon.

Lueskelin eile ihan mielenkiinnosta

ja tykkäsin kyllä lötyi runoja ja laulun sanojakin sivuiltatässä muutamia mitkä olahti erityisesti mieleeni.

"Avaimet hukassa, / nimiä en muista , / Ajatus pätkii ja poukkoilee, / Onneksi voin sysätä syyn Parkinsonile."

"Minun sisällä asuu Parkinson. /Se on vuokralla, Siihen tottunut jo oon, mutta silti se jäytää mun sisintäin/ hermoja kiristää päivittäin"

Se ei vuokraa maksa, se loisii vaan / Se on häirikkö arjen ja sunnuntain, / Joka aamu sen häädän pois kämpästään / mutta viimeistään yöllä sen unessaan nään.

Hermon viristysruuivia kiristäen / se kirjastaan lukee - Osaan ulkoa sen "Tähän vaatimattomaan asuntoon / Minulla ikuinen nautintooikeus on.

ja yks kertomus oli sykähdyttävä kun opettaj tunnusti lukioikäisilleen opplaleen parksnonintauti niin oppilaat auttoivat ja kantoivat tavaroita luokkaan sen jälkeen.

ja yhdessä kertomusessa muistaakseni makasi saraalalssa ja hän kuuli radossa laulun "Mistä tunnet sä ystävän? Onko oikea sulle hän? Ajat ankeimmat selvittää kuka viereesi jää. Kun on sinulla vaikeaa ja kun tarvitset auttajaa, silloin ystävyys punnitaan - Menee muut menojaan"

Miittiin tarjolle

Ihmisten omat tarinat ovat aina mielenkiintoisia. Kiitos kirjasta, Kesis!

Ihmisten omat tarinat ovat tosiaan mielenkiintoisia. Jotkut ihmiset selviävät vaikeuksista yllättävän hyvin, vaikka Parkinsonin kanssa ei voittajaksi ole mahdollista päästäkään. Ne eivät varmaan kirjoita tarinoitaan, jotka eivät selviä hyvin. Selviytymistarinat antavat tukea toisille vastaaviin tilanteisiin joutuneille. Siksi niitä on tärkeää julkaista.

Löysin tämän kirjan Kaisa-kirjaston poistohyllystä, kun sen selässä oleva BookCrossing-logo osui silmään.

Ihmisten tarinat sairauksistaan ja niiden kanssa selviämisestä olivat koskettavaa luettavaa, ja ihailen kaikkien kirjoittamiseen osallistuneiden ihmisten vahvuutta. Taudit olivat minulle ennestään aika tuntemattomia, mutta oli mielenkiintoista oppia niistä lisää niitä sairastavien ihmisten kertomana.

Kirja jatkaa matkaansa Vuosaaren kirjaston vaihtohyllystä!