Jean Giono tapasi kerran patikkamatkallaan Ylä-Provencen vuorilla merkillisen miehen. Tämä yksinäisyyteen vetäytynyt lammaspaimen, Elzéard Bouffier, vietti päivät pitkät istuttaen puita - tuhansittain puita. Hän elvytti autioituneen luonnon ja teki sen eläväksi. Hän antoi ihmisille ja elämälle uuden mahdollisuuden. Mies joka istutti puita on kuvaus yhden miehen metsän kokoisesta hankkeesta, hiljaisesta omistautumisesta työlle ja rakkaudesta luontoon.

Mies joka istutti puita kirjoitettiin 50-luvulla, ja sen innoittamana syntyi useita metsänistutusliikkeitä eri puolilla maailmaa. Vihreän aallon myötä teoksesta tuli Ranskassa ekologien keskuudessa erittäin suosittu. Sitä pidetään edelleen malliesimerkkinä luonnon hoitamisesta ja suojelemisesta.

Loppuunmyyty teos julkaistaan nyt uudelleen täysin uudella, kuvataiteilija Sanna Pelliccionin riemastuttavalla kuvituksella. Pelliccioni on kuvittanut lukuisia lastenkirjoja.

Olipa viehättävä pieni kirja! Voin suositella.
Minäkin aina välillä autan kasveja leviämään ja teen muutakin asiaan liittyvää.

Miittiin mukaan.
Lukuiloa!

Tämä on 263. kirjani haasteessa Vapautusten vuosi 2015 http://www.bookcrossing.com/forum/30/525073/8604755

Pakkohan tämä oli ottaa miitistä luettavaksi (vaikka alkuteos onkin ranskaksi ja ehkä peräti ranskalaisen kirjoittama..), metsät kun ovat lähellä sydäntäni <3 Koko ikäni olen haaveillut omasta metsästä, ja lukion jälkeen hain ja pääsinkin opiskelemaan metsätalousinsinööriksi, mutta en sitten ottanut paikkaa vastaan, kun sain mielestäni paremman. Tiedä sitten, oliko valinta oikea.. No, nyt pääsen ainakin seuraamaan puiden istutusta :D Kiitos kirjasta, Annelis!

Gionon kirja on LiskoMiettisen toivelistalla ja kun kerran siihen suuntaan olen kohta (aamulla, viiden tunnin kuluttua) lähdössä, piti sitten tarttua kirjaan :) Onneksi se oli nopealukuinen ja teemasta tykkäsin toki - ihan huippua oli se, että Bouffier istutti nimenomaan tammimetsää <3 Kirjan lopussa hän tosin laajensi pyökkeihin ja koivuihin..

Esipuheen kirjoittaneen Kaarina Davisin kanssa olen jokseenkin samaa mieltä siitä, että "ihminen ei voi koskaan olla yksinäinen, jos hänen vierellään kasvaa yksikin puu".

Ajatuksia herättävä ja kaunis kirja, myös kuvituksensa puolesta.

Lukuiloa LiskoMiettiselle!

Kiitoksia toivekirjasta. Vähän ehkä isääni ajatellut olen, kun tämän olen toivelistalle lisäillyt. :D Onhan sitä itsekin jokunen puu tullut istutettua.

Kaunis pieni kirja. Voisi ehkä lukea uudestaankin, mutta on niin monta muuta kirjaa vielä luettavana. Mut tykkäsin kyllä tästä.

Kirja jäi BC-hyllyyn. Siivosin vähän hyllystä pois jotain mitä ehkä itseä voisi joskus mahdollisesti kiinnostaa hylly tosi täynnä!!!