Takakannesta:

"Komisario Sakari Koskisen esiinmarssi suomalaiseen rikoskirjallisuuteen

Alkusyksyllä 1996 rikosylikonstaapeli Sakari Koskisella on jo muutenkin kiire, kun Hervannassa toteutuu Tampereen poliisin painajainen. 16-vuotias tyttö löytyy metsiköstä siimalla kuristettuna. Liikkeellä näyttää olevan murhaaja, jonka henkilöllisyydestä poliisilla ei ole aavistustakaan. Jokainen tutkimuksiin kulunut päivä voi merkitä uusia uhreja. Samaan aikaan surmatun tytön isä suostuu kostonhimoiseen raivoon ja aloittaa omat tutkimuksensa... Koskinen joutuu etsimään murhaajaa kilpaa ajan kanssa, niin oman olonsa kuin perhe-elämänkin kustannuksella."

Nyt on dekkariviikko, joten tästä syystä otin nyt luettavakseni dekkarin. Sain viikonloppuna suosituksen näistä Seppo Jokisen dekkareista ja minulla sattuikin olemaan tämä sarjan ensimmäinen kirja omassa hyllyssä, joten päätin valita nyt tämän luettavakseni.

Kaiken kaikkiaan hyvä ja aika jännittäväkin dekkari (tosin ei jännittävimmästä päästä mitä olen lukenut)! En itse osannut arvata syyllistä ja se selvisikin aiemmin kuin olin kuvitellut niin tapahtuvan. Melkeinpä odotin vielä jotain yllättävää käännöstä kirjan loppupuolella, mutta tässä sitä ei ollut.

Jossain vaiheessa lukiessani kiinnitin huomiota siihen, että miehiä kutsuttiin sukunimellä ja naispoliisia etunimellä. Haluttiinkohan tässä tehdä ero sukupuolten välillä tällä tavalla? Tosin onhan se varmaan aika yleinen käytäntö joillain työpaikoillani (vaikkakaan en ole huomannut samaa omalla työpaikallani). Saattaa tietysti olla, että tämä on yleisempää yhteisöissä, joissa miehiä on enemmän kuin naisia.

Kyllä näitä voisi lukea enemmänkin. Voi olla, että jossain vaiheessa alankin metsästää näitä tarkoituksella, että saan luettua kirjat järjestyksessä.

Voin hyvin kuvitella, että tamperelaisille nämä ovat vielä enemmän sydäntä lähellä, kun tuntevat kirjoissa mainitut paikat paremmin kuin minä, joka satuin viime viikonloppuna käymään elämäni ensimmäistä kertaa Hervannan alueella.

Mies luki myös tämän kirjan ja hänen mielestään tämä oli ihan ok. Häntä tuntuu kuitenkin häiritsevän se, että nämä ovat markka-aikaan kirjoitettuja. Siirränpä tämän nyt saatavilla oleviin kirjoihin.

Koskinen-sarjan ensimmäinen kirja lähtee tarjolle pks-vakiomiittiin, löytyyköhän lukija?

Kai näitä Jokisen kirjoja pitää alkaa vähitellen lukea, kun kaikki niitä kehuu ja tapahtumatkin sijoittuvat itselle hyvin tuttuun kaupunkiin.

Tämä oli toinen lukemani Jokisen teos. Ensimmäisen jälkeen ajattelin, ettei näitä kannata lukea, mutta onneksi tämä oli jo siinä vaiheessa hyllyssä, niin ajattelin antaa Jokiselle uuden mahdollisuuden ja se kannatti, sillä tämähän oli hyvä dekkari! Ahmaisin kirjan vuorokaudessa, vaikka olen siitä ajasta käyttänyt suuren osan myös töihin ja nukkumiseen. Positiivisen lisäsäväyksen kirjoihin tuo aina se, että ne sijoittuvat itselle hyvin tuttuun ympäristöön, jolloin pystyy sijoittamaan tapahtumat oikeille paikoilleen. Viime sunnuntaina tuli viimeksi liikuttua Tampereella mm. Hervannan valtaväylän ympäristössä, joka oli tällä hetkellä yhtä ratikkatyömaata.

Mutta onhan tämä vanha kirja, kun oli markat ja Kesoilit. Piti oikein Googlen avulla selvittää, koska niitä Kesoileja vielä oli. Tuli vielä mieleen, että on se kumma, että jos tarvitsee hoitoa, niin potilasta ei voi viedä viereiseen sairaalaan, vaan lähdetään kuskaamaan Hatanpäälle, koska "sellainen on käytäntö".

Kesäkuun kirja-arvonnan voittajan sivuilta löytyi yksi Jokisen teos ja siitä kommentti: "Jokisen kirjoja en ole aikaisemmin lukenut, mutta koska kuitenkin pidin tästä kirjasta, saatan etsiä jonkun muunkin teoksen käsiini." Nyt voit lopettaa etsinnän, sillä kirja saapuu sinulle suoraan kotiin kannettuna. Jännittäviä lukuhetkiä ja ihanaa kesää!

Kiitos kirjasta!

Tämä oli ihan kelpo dekkari. Ahmaisin sen joulupäivänä lähes yhdellä istumalla.

Mies luki tämän ja piti siitä.

Kirja vapautuu Musiikkitalon kahvilan miitissä.

Siimamies palasi hyllyyni.

Onnea teetä ja dekkari -arvonnan voittajalle!

Sanat "mielisairas" ja "murhaaja" takakannessa herättävät oitis mielenkiintoni.
Kiitos, He-Ri!

Ihan kelpo dekkari tämä oli, saatanpa joskus lukea jatkoakin Koskisen tarinaan.