Muistaminen on kuin putoamista. Kun sen kerran aloittaa, sitä ei voi lopettaa kesken.

Kirjailija Anne Hornilla oli onnellinen lapsuus. Sauna Paradis, hänen isänsä omistama yleinen sauna, oli nimensä veroinen kasvuympäristö. Kirjastovierailulla syksyllä 2000 Annea puhuttelee mies, joka muistaa paitsi Sauna Paradisin, myös pienen Anne-tytön. Mies on Lauri Kovanen, jonka isä kuoli 1960-luvun lopulla hämärissä olosuhteissa. Tapaus ei jätä Lauria rauhaan; hän haluaa apua Annelta, muistamisen ammattilaiselta.

Anne on aluksi vastahakoinen: romaanin kirjoittaminen on jumissa, eikä toisen ihmisen muistojen tonkiminen innosta. Mutta Laurilla on hänelle vastalahja.

( teksti Otavan sivuilta)

Ostin kirjan Citymarketin alennnusmyynnistä. En yleensä ole tykännyt Pirjo Hassisen kirjoista, nyt kuitenkin jollain tavoin kirjan aihe kiinnosti minua. Taas joduin kuitenkin pettymään. Hassisen tyyli on mielestäni on todella outoa ja omaperästä. Rasittavaa ja liian taiteellista asioiden kuvausta.

No, jopa on aika minunkin tutustua johonkin Hassisen kirjaan. Kirjamessuilla olen häntä kyllä kuunnellut.
Kiitos kirjasta, Kirjateoria!

Tulihan tämä luettua, välillä jopa kiinnosti, mutta ihan kuin jotain olisi puuttunut. Luultavasti näistä aineksista olisi ollut mahdollista saada luettavampikin tarina. En kuitenkaan jättänyt kesken.

This is my # 58 (120) in
"REDUCE MOUNT TBR 2016" Challenge arranged by Dutch-book.

Kuriirin matkaan miittiä kohti kirja pääsi.
Lukuiloa!

This is my # 49 in
"KEEP THEM MOVING 2016" Challenge arranged by Booklady331.

Nappasin tämän mansikkapussista. Hassista en muistaakseni ole aiemmin lukenut. Jännä nähdä, mitä pidän.