Kauniisti kirjoitettu tarina sodasta, ystävyydestä, rakkaudesta. Päähenkilön sisäinen sota on vielä traagisempaa seurattavaa kuin sinänsä julma ja hirvittävä Ensimmäinen maailmansota.

Sain vasta luettua Boynen Tarkoin vartioidun talon ja koska tykkäsin, rohkenin tarttua tähänkin kirjaan, vaikka sota nyt ei aiheena sinänsä kovin houkutteleva olekaan. Boyne kirjoittaa hyvin, joten odotukset ovat aika korkealla :)

Oi, tämä oli koskettava.

Mitähän kertoisin ilman että paljastaisin kovin olennaista juonesta? No, tässäkin kirjassa ihmisen sisäinen maailma oli ehkä olennaisinta, kuten Boynen kirjoissa yleensäkin. Ja loppuratkaisu on varsin odottamaton!

En voi olla miettimättä, mitä sota tekee ihmiselle. Epäilen, että repii esiin kaiken pahuuden, ilkeyden, väkivallan ja muut kurjat asiat, mutta tuo esiin myös inhimillisyyttä. Ja se ristiriita, mikä näistä nousee, voi olla liikaa.

Tässä kirjassa tosin sota ei varsinaisesti ole pääasia, tapahtumat nyt vaan sattuvat sota-aikaan ja osin rintamalle. Erityisissä olosuhteissa tapahtuu erityisiä asioita.

En raaski vapauttaa tätä villisti, vaan toivon, että tämä löytää muita kautta uusia lukijoita.

Sain synttäriryhmäläisiltä StinaP ja Taavina 4,4 kg:n painoisen laatikon, joka sisälsi 10 kirjaa. Tämä on yksi niistä. Kiitos!
Olen lukenut aikaisemmin Boynen kirjat "Poika raidallisessa pyjamassa" ja "Tarkoin vartioiotu talo". Pidin molemmista, joten mielelläni luen tämänkin.

Boynen kirjat ovat jollain lailla erikoisia. Toisaalta kaikki lukemani ovat historiallisia romaaneja - ne tapahtuvat oikeassa historian tilanteessa ja oikeassa paikassa. Tapahtumat ja henkilöt voisivat olla tosia. Silti kerronta ei ole pelkkää historiaa ja varsinaisen historiallisen kertomuksen rinnalla kulkee toinen kertomus, jonkun henkilön oma kertomus.
Jossain määrin välillä itseäni häiritsi asioiden esittäminen niin kierrellen - heti alussa teki mieli sanoa hotellin (tai täysihoitolan tai majapaikan, mikä se olikin) henkilökunnalle, että menkää jo asiaan... Mutta toisaalta, kun ottaa huomioon kirjan ajankohdan, niin ehkäpä kiertelevä puhetyyli onkin paikallaan.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat siis vuosiin 1916-1919.

Ja pieni ps. Kirjan suomenkielinen nimi "Kuudes mies" on osuva, ehkä jopa osuvampi kuin alkuperäinen "The absolutist".

Poimittu mukaan illan miitistä, koska ensimmäisen maailmansodan aikaan sijoittuvat jutut kiinnostavat.

Vahva, omintakeinen, järisyttävä, liikuttava. Muun muassa näillä sanoilla kirjaa kuvaillaan takaliepeen arvostelupätkissä. Tähän ikään mennessä olisi jo kai pitänyt oppia, että noihin ei ole luottamista.

Vaikka kirjassa ikäviä asioita tapahtuikin, en tuntenut liikutusta tai järisyttävyyttä mihinkään suuntaan. En myöskään pitänyt tätä mitenkään erityisen omintakeisena. Tiedä sitten, oliko syynä kirjoitustyyli vai mikä, mutta kovin etäälle kirja minut jätti sekä hahmoista että tapahtumista.
Toki tässä käsiteltiin pelkuruutta ja rohkeutta, sodan järjettömyyttä ja sitä, ketä nyt milloinkin katsotaan sopivaksi kenenkin ihmisen rakastaa, mutta ei tämä silti mitään kovin syvällisiä ajatuksia herättänyt.

Kirjan lopuin loppu sai minut melkein laskemaan tähditystä vielä yhdellä. Kuinka nyt vielä piti solmia "soma rusetti" tapahtumille. Plaah.

No, nyt saan tämän kuulostamaan huonommalta lukukokemukselta kuin mitä tämä oikeastaan oli. En kirjaa mitenkään inhonnut, eikä lukeminen mitenkään varsinaisesti tökkinyt. Minulla ei nyt vain oikein muuten ilmeisesti synkannut kirjoittajan kanssa. Mitään muita John Boynen teoksia en ole lukenut. Eikä tämä nyt varsinaisesti houkuttele tarttumaan niihin muihin.