Studio-sarjan kolmas osa
***
Huomasin kirjailija Pekka Hiltusen olevan haastateltavana vuoden ensimmäisessä Dekkari-illassa. Menin iltaan spoilerivaaran uhallakin, sillä en ollut lukenut siinä vaiheessa vielä puoliakaan sattumalta aloittamastani Varo minua -trilleristä. Juonipaljastuksia ei tullut, mutta tilaisuuden jälkeen en meinannut uskaltaa jatkaa lukemista. Olin astetta huolestuneempi varsinkin sympaattisen herra Vongin ja hänen Gro-koiransa puolesta, vaikka heistä ei tilaisuudessa puhuttukaan.

Dekkari-illassa kirjailija totesi Lian ja Marin ystävyyden olevan yksi ensimmäisen osan (koko sarjan) kantavista teemoista. Vilpittömästi sinun -kirjan nimen mietinnässä olikin ollut tekemistä: miten yhdistää ystävyys ja kirjan vaarallinen maailma. Täytyy myöntää, etten varmaan kauheasti ensimmäisen osan kohdalla ehtinyt miettimään mitään teemoja ja ystävyyksiä. Paahdoin läpi tiivistunnelmaisen trillerin hyvin niukoin ennakkotiedoin pohtien vain, kuka tämä Mari on, hyvä vai paha — ja miksi. Sysipimeää lukiessani Studio oli jo tutumpi, ystävyyteen saattoi luottaa, mutta jännitystä riitti muiden asioiden edestä. Ystävyys kantaa vahvana tässä kolmannessakin osassa, ja sitä riittää vielä ainakin yhteen osaan.

Studio-sarjan neljäs osa ilmestyy ensi vuonna. Sitä ennen Hiltuselta on luvassa tällekin vuodelle romaani, mutta se ei ole dekkari. Isonkin ahmineena jään odottelemaan innolla.

Kirjassa on taas mukavasti kaikenlaista herkkua: lavastuksia, valeprofiileja, naamioitumista, vakoilua, tekniikalla kikkailua, moraalisia valintoja, Lontoota… Maailman vääryyksiä kyseenalaisinkin keinoin korjaavan Marin menneisyydestä paljastuu lisää, mutta "kylmyyden keskellä" kasvanut sankaritar jää siltikin vielä salaperäiseksi — onneksi.

Monet kirjan veriteoista ja katujengeihin liittyvistä yksityiskohdista ovat saaneet vahvojakin vaikutteita tosielämästä. Oikeasti tapahtunutta pahaa pääsee tarkastelemaan pysäyttävillä tavoilla: mm. lukemalla Viimeisiä Puheluita ja kuolleelle pojalle kirjoitettua muistorunoa sekä kuljeskelemalla Marin seurassa Lontoon kaduilla katujengien veritekoja ajatellen.

Tämä osa on selvästi sarjan raain. Tarvitsinkin lihakirveiden vastapainoksi sen karnevaalimaisen ja hyvin studiomaisen kohtauksen, joka jossain muussa kirjassa olisi voinut tuntua jo omaan lukumakuuni höttöiseltä ja liialta.

Matkalla seuraavalle apukäsien kautta. "Synttärikakun" kääntöpuolta katsoessani tajusin, että pitäisi laittaa dekkarihenkisesti suurennuslasi mukaan (anteeksi), rivitkin mutkittelivat pahemmin kuin raiteet kuvapuolella. Valinta dekkari-illan kotimatkan varrelta oli sattuma, sillä en ollut lukenut koko kirjaa vielä siinä vaiheessa, mutta ilmeisesti se oli juuri sitä kaipaamaani vastapainoa. Kippis, ja toivottavasti viihdyt kirjan parissa!

Vuoden eka SmartPost -paketti sisälsi todellisen jytky-yllätyksen, tämä on ehdottomasti toivelistani top-kamaa! Kiitos tuhannesti myös mukana seuranneista teipeistä ja kortista, jonka jutuille nauroin ääneen. Tuli kyllä pieniä paineita sen suhteen, mitä kirjan journal entryyn uskaltaa aikanaan kommentoida :D Yritän olla ripeä kirjan kanssa, niin pääsee jatkamaan matkaansa seuraavalle.

Studio-sarjan ensimmäinen osa on ollut viime vuosien säväyttävimpiä dekkarikokemuksia erilaisuudessaan ja tuoreudessaan, mutta valitettavasti sarjan edetessä en ole päässyt samanlaiseen huikeaan liitoon.
Tämä kolmas osa oli mielestäni tähänastisista kirjoista heikoin lenkki, vaikka viihdyin toki mainiosti Marin ja Lian ja kumppaneiden seurassa tälläkin kertaa. Olisikohan raaka huume- ja jengimaailma ollut aihepiirinä makuuni liian karua? Hahmoista pidin, ja nautinnollista on, ettei heidän taustoistaan vieläkään paljastettu kaikkea. Kirjan keskiosassa lukuintensiteettini herpaantui, mutta lopussa pääsin uudelleen mukaan imuun - odotan siis jatkoa innokkaasti.

EDIT 260116:
Kirja osallistuu Helmet lukuhaasteessani kohtaan 17 ('Kirjassa juhlitaan'), vaikka juhlat eivät olleetkaan tässä dekkarissa ihan niitä perinteisimpiä :)

Arvasin, että näen Bookgeon tänään, joten sain sujautettua kirjan seuraavan toivojan käteen :) Lukuiloa!

KTMC 2016 # 14

Oih kiitoksia ystävät rakkaat, melkoinen jytky se tämä toivelistaylläri minullekin oli. Olette vielä kirjoittaneet tästä jo niin hienosti ja syväluotaavasti, että ihanhan tässä jo hämmentyy. Studion jatkokäänteet kiinnostavat kyllä kovasti! Kiitos vielä!

Nautinnollista palata jälleen Hiltusen ja Studion maailmaan! Luin kirjaa vähän kahdessa osassa, mutta se ei johtunut siitä, etteikö tarina olisi imenyt mukaansa. Studion ja etenkin Marin vaikutusmahdollisuuksien kaikkivoipaisuus ällistytti jälleen hyvällä tavalla. Raakojenkin tapahtumien vahva todentuntuisuus loi sähköistä ilmapiiriä ja jännitettä, jossa itsekin melkein tunsi välillä Lontoon kujien pimeissä nurkissa liikkuvansa. Kuvittelisin jengisodan olevan juurikin näin karmaisevaa ihan uhkien todellisuudessammekin.

Lia löytää ympäriltään useampiakin hänestä kovasti välittäviä hahmoja, mutta kirja korostaa minusta yhä hänen poikkeuksellisen vahvaa selviytymis- ja kestokykyään muutoksissa ja kriiseissä. Hiltusen korostaessa jälleen vahvaa suomalaista naista, on kuin hän ehdottaisi lukijaa imemään vaikutteita Lian ja Marin taistelutahdosta.

Pidin kirjasta kovasti, kaunis kiitos kirjaystäville! Opus jatkaa nyt matkaansa.

Kirja lähtee matkaan kohti sakirmoa tässä jossain vaiheessa. Kevätterveisiä Turkuun!

Kirja perillä, mahtavaa! Tämän lukemista odottaakin oikein innolla.

Nyt on pakko todeta, että tämä ei ollut lainkaan niin mukaansatempaava kuin aiemmat osat. Ihan "perustusinadekkaria" kiinnostavampi toki, mutta minusta silti jotenkin pliisu. Seuraavaa osaa odotellessa sitten kuitenkin... ;)

Jatkaa matkaansa sigyn22:lle, kunhan osumme samaan aikaan jonnekin!

Kiitos toivelistakirjasta!

Siitä on jo hetki ,kun luin tämän kirjan ,mutta jostakin syystä en ole tehnyt journaalia.
Minulla on aika lailla samoja tuntemuksia kuin aikaisemmilla lukijoillakin.
Eka Studio dekkari-Vilpittömästi sinun-oli hyvä ja erilainen uusi virkistävö tuttavuus.
Sysipimeästä en pitänyt muitaakseni sen "mahdottomien asioiden "ja raakuuksien vuoksi.
Tämäkään kirja ei yltänyt ekan kirjan tasolle ,mutta ihan kohtuullinen olikin.

Niin ja tosiaankin juhlittiinhan tässä lopussa Lian synttäereitä! Joten sopinee Helmet haasteeseen!

Miittiin tarjolle!

Nappasin kirjan miitistä lähinnä "kaikkien tunteman" Ollin luettavaksi. Luin itse tuon Sysipimeän jonkin aikaa sitten, siinä oli ehkä vähän liian veren roiskuntaa minun makuuni. Eli vähän nuo aiemmat journal entryt huolettavat, voi olla että tämä jää minulta lukematta. Kiitokset joka tapauksessa sigynille.

*** Edit: 9/2017: kirja oli ilmeisesti unohtunut Ollin hyllyyn ja palautui vasta nyt. En ole vieläkään varma luenko tämän itse, jää nyt ainakin hetkeksi minun hyllyyni.

Kiitos toivelistakirjasta!

En ole kauhean vaikuttunut edes Vilpittömästi sinun -kirjasta, joten siirrän tämän kolmososan suosiolla SAA-hyllyyn.

Kuriirikyydillä Turun suuntaan. Jännittäviä lukuhetkiä!

Kiitos!