13-vuotiaan Ninnan asiat näyttävät valoisilta: äiti odottaa vauvaa ja perhe muuttaa isompaan asuntoon. Mutta miksi samassa talossa asuvaa Tarjan perhettä yritetään häätää, vaikka Suomessa ei pitäisi olla rotusyrjintää? Ja vaikka Pirita on päässyt kasvatuskotiin, oman isän väkivaltaisuus ahdistaa edelleen.

Onneksi olkoon, olet löytänyt BookCrossing-kirjan!

Toivottavasti pidät kirjasta ja ilmaisesta BookCrossing-sivustosta. Ole kiltti ja tee merkintä, jossa kerrot, mistä löysit kirjan. Jos luet sen, olisi myös kiva kuulla, mitä pidit kirjasta. Luettuasi kirjan voit joko pitää sen omassa hyllyssäsi tai antaa sen jatkaa matkaa.

Jos päätät liittyä BookCrossing-sivustolle, pääset myös itse seuraamaan kirjan matkaa ja lukemaan uusien lukijoiden ajatuksia tästä kirjasta.

Hyviä lukuhetkiä!

P.S. Tervetuloa suomenkieliselle keskustelufoorumille http://www.bookcrossing.com/forum/30

Parin kuriirin kautta "kohteeseen"!

Tämän muistan lukeneeni tuoreeltaan! Kuskaan siis etelään...

Sain tämän Mäkisen kirjan viime tiistain (27.10.) Geopoly-miitissä Kaislassa kolmen muun kirjan kera - näistä kaksi olen jo lukenutkin, vaikka syysrinkikirjat sen kuin odottavat..

Kiitos kirjasta!

Edit 19.11.2016: Aloitin kirjan lukemisen tänään ja pitää heti huomauttaa, että takakansitekstissä on nimi väärin: Ninnan taloon muutti Tanja, ei Tarja :)

Luin kirjan loppuun nyt aamulla ja tykkäsin kyllä :) Ninnan (ja hänen ystäviensä!) elämä on sitten kuitenkin järjestyksessä, vaikka aluksi muutto kauas, toiseen koulupiiriin, oli kauhistus, ja tuo kirjan lopetus on kertakaikkisen kaunis.

Hauskaa kirjassa ovat myös tutut tapahtumapaikat. Heti ensimmäisellä sivulla tytöt menevät Kannelmäen Eka-marketiin, jossa minäkin kävin asuessani kesätöiden takia Kannelmäessä 1990-luvun alussa. Nyt Eka-marketin tilalla on vuonna 2013 avattu Kauppakeskus Kaari (jonka Prisma on muuten 1.-24.12.2016 avoinna 24/7!). Kun Ninna ihasteli pääkirjaston juhlallista tunnelmaa, vanhan talon korkeita portaikkoja ja holveja, ihan ensimmäiseksi ei kyllä tullut mieleen nykyinen pääkirjasto :D Puskailveksen Kolmenkympin haasteen takia "sattumoisin" tiedän, että Pasilan pääkirjasto avattiin 22.12.1986 (kakkukahvit luvassa 22.12.2016) ja kirjahan on ilmestynyt vuonna 1983 :) Ennen Pasilaa pääkirjastona toimi Rikhardinkadun kirjasto, ja sen rakennuksen kauneutta sopiikin ihailla :)

Uusia, siis 2000-luvulla ilmestyneitä nuortenkirjoja lukiessani olen monta kertaa ihmetellyt, miksi niissä on niin paljon väkivaltaa, siis onko nuorten elämä tosiaan nykyään tuollaista. No, eipä tilanne ollut tässä kirjassa yhtään parempi ja tämä sentään sijoittuu ajallisesti omaan nuoruuteeni.

Kirja käsittelee vaikeita asioita: erilaisuutta, rasismia, mielenterveysongelmia, alkoholismia, perhe- ja katuväkivaltaa, heitteillejättöä ja lapsen sopeutumista sijaisperheeseen, muuttamista ja koulunvaihtoa jne. Ongelmiin löytyy kuitenkin ratkaisu ja nuorten asiat selviävät parhain päin, joten synkistä aiheista huolimatta kirjan sävy on positiivinen ja toiveikas. Liisa-täti on kyllä aika mainio ja toimii myös esimerkkinä, miten elämässä selviää kaikesta huolimatta, kun ei anna periksi ;)

Postitan tämän tiistaina yllärinä nuortenkirjoista pitävälle crossarille, katsotaan, mitä hän siitä tykkää :) Lukuiloa!



Osallistun kirjalla Chanian Vapautusten vuosi 2016 -haasteeseen.

Kiitos tämäpä oli ylläri, ainakin Taryan journalin perusteella vaikuttaa että tykkään, on se hyvä että Tarya pitää huolen ettei multa ainakaan lasten/nuorten kirjat pääse loppuu tosin eipä siitä oo pelkoa tämäpä oli tosiaan ylläri, kotiuduin vasta nyt illalla ku kävin yhdessä perheessä alottelen sellaista varakummitoiminta vapaaehtoistoiminnan verrattavissa että joskus vähän käyn lasten kanssa touhuamassa 1,5 vuotias tyttö ja 7 vpoika hyvin rauhallinen ja he asuvat vielä maaseudulla täällä vantaalla (ei katulamppuja)

tämä tuli luettua tänää työmatkalla ja äsken kotona loppuun. tämä kirja kategoriaan "älä lue työmatalla" ku niin viem enssessää et pitäs saada kerralla luettua.

nyt täytyy varoittaa että tämä seuraava journalini sisältää juonipaljasuksia

tämä täti oli kyl tosi iahna ja kun kyse oli näkövammaisesta/sokeasta oon muuten miettinyt että pitääkö puhua näkövammaisesta vai sokeasta nykysin siis nykykielellä mikä olisi sellanen kohtelias nimitys. ja sit ku lopussa ne mutti sinne omakotitaloon ni mulla on melkein tai vähän samankaltainen tilanne en ole muuttamassa omakotitaloon mutta varakummitoimintaa aloittelemassa perheessä jotka asuu täällä vantaalla maalla siis oikeasti maalla omakotitalossa, ja ssiel ei katuvaloja su meen varmaan niiden lasten kans touhuamaan 6 vuotiaan pojan ja 1,5 v tytön ja tämän äidinki kans synkannut hyvin et ihan ystäviä uskosin meistäki tulevan.

vaikka tässäkin oli väkivaltaa käytii kimppuun syytettiin varkaaksi syytöntä ja muuta sellaista mut kuitenki saatin yksi ihminen ilmoittautuu vankilaan ja kirjan lopussa päättyi kaiikki hyvin, ilmeisesti vauva ei ehtinyt syntyä kuitenkaan




hyvään saumaan tuli luetukso

pikkujoulumiittiin tarjolle. Lukuiloa!

palauti miitistä,

Miittiin tarjolle! Lukuiloa!

palautui miitistä mutta muita suunnitelmia nyt tälle kirjalle

annelis sai mansikkakirjansa tänään. Lukuiloa!

mansikkanappauksesi ole hyvä. Lukuiloa!

Kiitos mansikasta, Kesis!

Täytyy myöntää, että Taru Mäkinen, nyk. Väyrynen osaa kirjoittaa mukavia lasten tai nuorten kirjoja. Aikanaan sitä vahvasti epäilin. Taru ei vaikuttanut henkilöltä, joka kykenisi keskittymään kirjoittamiseen. Hyvä että olin väärässä. Tähän kirjaan on saatu mahtumaan paljon ongelmia ja niille ratkaisuja sekä rutkasti valistusta. Tarun ensimmäinen mies oli sokea muusikko, joten Taru varmasti tunsi sokean Liisan kaltaisia pystyviä vammaisia. Tunnen minäkin. Esim. monet sokeat rakentavat, nikkaroivat ja korjaavat vaikka mitä. Toiset neulovat hienoja kuvioneuleita tai tekevät muita käsitöitä.
Sokean ja näkövammaisen ero on siinä, että sokeat ovat kaikki näkövammaisia, mutta kaikki näkövammaiset eivät ole sokeita. Näkövammaisista joku näkee vaikkapa lukea, mutta kulkemiseen tarvitsee keppiä, koska näkee hyvin pienen alueen kerraan (putkinäkö). Joku toinen taas näkee kulkea, mutta ei lukea. Joku näkee tietyssä valaistuksessa aika hyvin ja toisenlaisessa valaistuksessa ei juuri mitään. Ja kaikkia siltä väliltä.

Aakkoshaaste N

Alejandan Suomalainen lukuhaaste

Miittiin mukaan lähtee tämä kirja.
Lukuiloa nappaajalle!

Book #50 in the 2017 Keep Them Moving -challence by Booklady331

Kirja jäi museon portaille.
Lukuiloa löytäjälle!

Museohaaste

Kirja on vapautukseni #95 Chanian haasteessa Vapautusten vuosi: Huhtikuu