Mia Kankimäki jättää 38-vuotiaana päivätyönsä kustantamossa ja lähtee jäljittämään tuhat vuotta sitten elänyttä japanilaista hovinaista ja kirjailijaa Sei Shonagonia. Hän ei tunne ketään Kiotossa eikä osaa kieltä, mutta hän on lukenut englanniksi Sein Tyynynaluskirjan ja tuntee löytäneensä sielunsisaren: modernin naisen, jonka havainnot elämästä voisivat olla Virginia Woolfin. Sei listaa myös hurmaavia, ärsyttäviä, elegantteja asioita, ja niitä, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.

Irtiotto ei ole helppo, mutta uusi elämä imaisee matkaajan nopeasti mukaansa. Hän huumaantuu temppeleistä, kirsikankukista, Kamo-joen itkupajuista, kabuki-teatterista, zen-meditaatiosta, teehuoneista.

Kirjoittavan tutkimusmatkailijan kokemuksista syntyy tositarina, jota lukee kuin parasta romaania. Ihailemaansa hovinaista jäljittäessään Mia Kankimäki havahtuu myös huomaamaan, mitä elämältään haluaa.
(Netistä kopioitu teksti.)

Kirja löytyy sekä Bookgeon että Kempun toivelistalta. Molemmat tulevat miittiin tänään, joten kirja kulkeutunee seuraavaksi jommalle kummalle luettavaksi. Lukuiloa!

Sain kirjan miitissä. Kiitos paljon! Luen ja annan kirjan sitten seuraavaksi Bookgeolle.

Lueskelin kirjaa pätkä kerrallaan varmaan ainakin kuukauden verran. Luulen, että kirja onkin parhaimmillaan luettuna näin, ei ahmien kerralla. Siitä huolimatta että teksti oli sujuvaa ja mukaansatempaavaa, liian nopea lukeminen olisi tehnyt kirjasta uuvuttavan.

Pidin kirjasta jopa yllättävän paljon. Kuten sanottu, se vei mukanaan. Niin Mia Kankimäen matka- ja tutkimuskertomus kuin tiedot Japanin kulttuurista ja historiasta ja lainaukset Sei Shonagonilta olivat suurimmaksi osaksi todella kiinnostavia. Minä tiesin Tyynynaluskirjasta tätä ennen lähinnä Peter Greenawayn Pillow Book -elokuvan kautta, ja muistin listaukset erilaisista asioista, mutta Sei Shonagonista en tiennyt oikein mitään (eihän elokuva hänestä kerro). Tosin eipä hänestä näytä tietävän oikein kukaan muukaan.

Kiitos tästä lukukokemuksesta! Seuraavaksi kirja menee Bookgeolle.

Annoin kirjan Bookgeolle pikkujoulumiitissä.

Ihan täysin puskan takaa tullut yllätys, kiitos mahdottomasti Kemppu! Luin tästä kirjasta useamman arvostelun tai pienen kuvauksen, joiden pohjalta innostuin lisäämään tämän toivelistalleni. Kuulostaa kiinnostavalta ja ehkäpä samaistuttavaltakin.

Kylläpä oli vaihtelua dekkareille tämä kulttuuritutkielma, Japanin ylistys, heittäytymisen taidon nautiskelu ja vahva historiapaketti. Hurjan tietomäärän sulattelussa auttaa vastapainona kirjan mukaansavievä tunnelma ja humoristisetkin eri ajankuvien kohtaamiset. Tekee mieli toivottaa kaikkea hyvää kirjailijalle ja uskallusta heittäytyä jatkossakin.

Varoitus, kirja aiheuttaa huomattavaa matkakuumetta Kiotoon :).

Kiitos kierrättäjille, nyt seuraavalle toivojalle.

CatharinaL saa toivelukemista miitissä.

Voi, kiitos ihanille kierrättäjille! Tämä kirja livahti toivelistalleni heti kun siitä kuulin. En halua pettyä; odotan lukukokemukselta paljon monessakin mielessä ja monella tasolla.

Minulla on muuten Sei-furoshiki! Kivasta kesämiitistä kotiin päästyä kaivoin sen heti esille ja näpsäisin yhteispotretin. (Niin hätähisen innoissani olin, etten viitsinyt edes liinaa silittää.)

Yhteensattumat eivät näköjään loppuneet furoshikiin: törmäsin pari päivää sitten jälleen Seihin ja Tyynynaluskirjaan, vieläpä kahdesti. Tämä sattui kaikista maailman paikoista 1) Vallentunan kulttuuritalon kirjaston kirjanäyttelyssä ja 2) Tukholman haikuseminaarissa Japanin kirjallisuushistoriakatsauksessa.

(Kankimäen kirjan jo luin. Journaloin ajatuksella myöhemmin.)

Tästä olisi pitänyt kirjoittaa journalointi heti eikä viidestoista päivä. Viiveellä kun yrittää palauttaa mieleen ajatuksiaan, niin suurin osa ajatuksenpoikasista on jo ehtinyt unohtua ja suuret linjat näyttäytyvät helposti liioitellun jyrkkinä. Mutta yritetään kuitenkin:

Alusta asti minulla oli hytinä, että tämän täytyy olla amerikkalaisin suomalainen kirja, johon olen tutustunut: 'amerikkalainen' merkityksessä amerikkalainen bestseller. Mainostoimittajan tatsi tunkee vahvana läpi, tekstin helppolukuisuus ja flow miellyttävät, kertojan/kirjailijan petollisen naiivisti ja pinnallisen itsekeskeisesti kuvattu persoona kiinnostaa, kohderyhmästä ja kohderyhmän mahdollisesta aliarvioimisesta sen sijaan en halua muodostaa varmaa mielipidettä. Se, mikä tekee tästä teoksesta kiinnostavan eikä pelkästään läpiluettavan, on sen asenteellinen itsetietoisuus ja itsereflektiivisyys.

Pidin kirjan itsetietoisesta länsimaisuudesta ja kollaasimaisesta kokonaisuudesta. Kaikki kirjassa vaikuttaa olevan lainaa, tilkkutäkkiä; suuri osa suoraan eri alojen kirjallisuudesta ja tietynlaisesta suomalaisesta yhtenäiskulttuurista tunnistettavaa. Löytöretki oli riemastuttava: Minullakin on ollut tuo sama Aikuiset ystäväni -kirja! Minäkin olen lukenut nuo sanat haisujuustosta, nehän ovat Pikku Heidistä. Nuo rivit ovat suoraan siitä-ja-siitä Japanin-harrastajille tutusta tietokirjasta, kainiemisestä tai minnaeväsojasta. Ja tuossa pätkässä hölkätään Rei Shimuran jalanjälkiä.

Varsinaista uutta kulttuuritietoa Japanista en saanut, lukuunottamatta Sei Shōnagonin (n. 966—1025) ja Heian-hovin biografiatietoja. Sydän ei alkanut lyödä nopeammin. Tieto oli tuttua ja turvallista ja surutta kliseistä. Sellaista, jonka parissa voi rentoutua; ei niinkään myllätä ja mankeloida, vaikka varmuuden vuoksi mukana kulkivat yleinen kirjallisuustiede ja yleinen kulttuurihistoria.

Joskus lainaan ja interteksteihin perustuvien kirjojen kohdalla on vaikea arvioida, miten tietoinen kirjailija on vaikutteistaan ollut. Tämän kirjan ehdoton ansio on minäkertojan läpinäkyvyys. Lukija on toivottavasti havainnut joutuneensa itsekin löytöretkelle siinä vaiheessa, kun kertoja/kirjailija paljastaa korttinsa.

Minut kirja sai pohtimaan aivan eri asioita kuin minne se näennäisesti ohjaa: ei japanilaista kulttuuria tai edes japonismia, vaan omaa kulttuurista kollaasiamme suomalaisina, eurooppalaisina, länsimaisina ihmisinä; ja kirjoittamista, kirjallisuutta, oikeutustamme kirjoittamiseen ja tekstin tuottamiseen, oikeutusta kirjailijuuteen missä tahansa kulttuurissa ja minä tahansa aikana. Sei ja Japani toimivat pohdiskelujen sparrauskumppaneina — niin kertojalle kuin lukijallekin.

Sei Shōnagon ja Mia Kankimäki matkaavat seuraavaksi Komentooralle. Lukuiloa!

Sain kirjan pari päivää sitten CatharinaL:ltä. Toiveiden täyttymys, kun ei tarvitse jonotella kirjaa kirjastosta. Kiitos!

Kirja on täällä taas!