Otavan Kirjapaino Oy, 2015
141 sivua

Takakansi:
"Laivan pohja ei ole tästä maailmasta. Se neuvottelee meren kanssa, ja näissä neuvotteluissa siihen tarttuvat meren omituisimmat levät ja näkit ja tuntemattomat elämänmuodot."

Askaisten isännillä on suret suunnitelmat Vilhelm Huurnan varalle. Nuori kapteeni saisi seilata napamiesten laivat maailman vesille vaurautta keräämään.

Huurna haluaa lunastaa isäntien odotukset, mutta kohtalo ei miehelle hymyile. Kovan onnen kapteeni onnistuu upottamaan laivan toisensa jälkeen.

Olen kyllä vuosien varrella noteeranut Petri Tammisen tuotannon, mutta jostain syystä tämä on ensimmäinen lukemani Tammisen kirja. Ihastuin ensimmäiseksi kirjan ulkonäköön. Kirja on kaunis katsella, sinisävyinen kansi, jossa on meren aallokko ja ankkuri. Kirja on myös viehättävän pienikokoinen, kevyt kannatella. Kirja on mielestäni kesäkirjaksi sopiva, sopiva luettavaksi ahmittuani koko kesän dekkareita.

Kirja kertoo merikapteeni Vilhelm Huurnan kovaonnisesta elämästä. Tapahtumat sijoittuvat noin 1800 luvun loppupuolelle ja 1900 alkupuolelle. Aikakausi on purjelaivojen aikaa.

Vilhelmin isä oli kalastaja, joten meri oli läsnä Vilhelmin maailmassa jo lapsuudesta asti. Pojan ollessa kaksitoistavuotias äiti ennusti Vilhelmin joskus olevan suuren laivan kapteeni purjehtimassa suurilla valtamerillä.
Kuusitoistavuotiaana Vilhelmin oli määrä viedä kylän tohtorin vene Pikisaareen. Tämä matka päättyi Vilhelmin ensimmäiseen haaksirikkoon, josta hän selvisi neuvokkuutensa avulla sitomalla itsensä veneen kylkeen kiinni.

Vilhelmin ura kapteeniksi alkoi ensin laivapojasta. Laivanpojan tehtävänä oli kiivetä laivan mastoon, tähyillä edessä olevia karikkoja, sitoa ja avata solmuja.
Seuraavaksi Vilhelm yleni purjeenpaikkaajaksi jolloin hänen tehtävänsä sanan mukaisesti oli huolehtia, että laivan purjeet olivat kunnossa, paikata rikkimenneitä purjeita.
Vilhelmin mielessä siinsi merikapteenin ura ja hän pääsi Turun Merikouluun, täältä hän valmistui merikapteeniksi. Merikoulun rehtorin sanat hänen ojentaessaan päästötodistusta Vilhelmille jäivät elämänohjeeksi Vilhelmin mieleen: " Te olette Huurna niin neuvokas mies, ettei teidän huoli vaatia keneltäkään sellaista josta te ette itse selviä."

Askaisten kylän mahtimiehet hankkivat hänelle laivan toisensa jälkeen kun epäonninen merikapteeni Huurna joutui haaksirikkoon toinen toisensa jälkeen. Kuin ihmeenä hän aina pelastui näistä myrsyistä, samoin usein hänen miehistönsä.

Laivan kapteenina hänen tehtävänään oli neuvotella lastin toimituksesta sovittuun määränpäähän, koota miehistö,neuvotella sopimukset, maksaa palkat, huolehtia ja sopia ruokatarvikkeet. Vastuu laivan korjauksista kuului myös kapteenille. Hänen kuului muistaa hankkia ankkurikettinkiä ja tarkistaa laivan kiinnitykset, käydä sopimassa höyrylaivakonttorissa hinauksesta. Hänen toimeensa kuului olla jatkuvassa yhteydessä toimeksiantajiinsa. Laivan kapteenina hänen vastuulleen kuului myös neuvotella haaksirikkojen jälkeen Merivahinkoyhtiön kanssa vakuutuskorvauksista. Vastuu laivasta ja miehistöstä kuului kapteenille. Hän kuvaa ensimmäisillä matkoillaan oloaan juhlavaksi mutta yksinäiseksi.

Minulle tämä kirja oli lukuelämys. Tämä oli kuin pieni helmi kirjallisessa kauneudessaan. Pidin valtavasti Tammisen tyylistä asettaa sanansa ja lauseensa. Todella viehättävä kirja.

Kirja sopii Ammttihaasteen ammattinimikkeillä merikapteeni, laivapoika ja purjeenpaikkaaja.

Tämä helmi lähtee tänään yllärinä bookcrossaajalle, joka on yllättänyt minut useilla hienoilla kirjoilla. Toivon hänen nauttivan tästä kirjasta yhtä paljon kuin minä.
Mukavia lukuelämyksiä!

Oioi! Olen Petri Tammisen ystävä jo ennestään, eikä lisä pahaa tee. Kiitoksia paljon!

Pala merenkulun historiaa on saanut tammismaisen käsittelyn. Tammisen kipparilta on viisi laivaa alta hukkunut, mutta kippari ei jää suremaan eikä häpeämään. Voihan kuudes pysyä pinnalla.

Petri Tamminen on huumorimiesten ykköseni. Älyllinen nokkeluus ja sydämellinen asenne sen tekevät. Vakuudeksi sivulta 110:
Oven takana kajuutan hiljaisuudessa Huurna seisoi pitkään aloillaan ja mietti, että perämies oli varmasti huomannut hänen valehtelevan. Se oli hänestä hyvä asia, joskus valheen tärkein tehtävä on paljastaa, että ihmisen pitää nyt valehdella.

Tämä on oikea hyväntuulen kirja. Kiitokset Hambolle toisenkin kerran!

-ruzena

Tämä kirja ansaitsee lisää lukijoita, enkä voi vastustaa kiusausta lähettää se ihmiselle jolla on Merenkulkuvessa. Kirjaa ei tarvitse lukea Merenkulkuvessassa, mutta lahjoitan sinne yhden Aivazovskin.

Kiitos ruzena tästä kirjasta ja tietysti myös Aivazovskista joka menee... no, juurikin sinne.

Vilhelm Huurna herätti minussa äidillisiä tunteita; toisaalta teki mieli ottaa hänet syliin ja lohduttaa, toisaalta ravistella oikein kunnolla. Olihan hän sitkeä sissi, jokaisen haaksirikon jälkeen hän käveli yli jään Ahvenanmaalta kotiin Askaisiin. Toisaalta kuin uskollinen koira, aina vaan kotiin Askaisiin odottamaan kylän miesten määräystä lähteä taas uuden laivan ruoriin, vaikka olisi voinut jäädä maailmalle etsimään onneaan - ja sitä oikeaa...

Pidin kovasti kirjan vähäeleisestä, jotenkin haikeansuloisesta huumorista. Oli useampia kohtia jotka teki mieli kirjoittaa muistiin, kuten tuo ruzenan aiemmassa journal entryssä siteeraama. Uskon että toisella lukukerralla tästä saisi vielä enemmän irti, mutta tämä kappale saa jatkaa kiertolaisen elämää. Seuraavaksi hän matkustaa Tampereelle.

Iso kiitos kaverihippakirjasta, Piiku! Olin hiljattain kuuntelemassa Tammista Sampolan kirjastossa, minkä jälkeen olen ollut vielä entistäkin enemmän kirjailijan fani :) Odotukset tämän suhteen korkealla siis...

Kaunis ja surumielisen haikea kirja, pidin lukemastani. Merenkulku ja laivat eivät ole ihan ykkösiä mielenkiinnon kohteissani, joten olisi saattanut jäädä lukematta, jos ei olisi ollut Tammisen kirja ja osasin siis odottaa hyvää.

On aivan selvää, kenelle tämä kirja matkaa seuraavaksi :) Nautinnollisia lukuhetkiä!

KTMC 2015 # 78

Oi, ihanaa! Perjantai ja 13. päivä todellakin - et arvaakaan, lukutuoli, miten kirjalähetyksesi Hiskeineen ilahduttaa! Kirjekuoresi ovat niin taiteellisia, että näitä availlessa on ihan varovainen. Kortti on tosi osuva niin kyseiseen romaaniin kuin lukijalle yleensäkin - taidan laittaa sen johonkin esille. :)
Onkohan posti ottanut tosissaan muuten tuon Handle with care -leiman...

Laitoin tämän kirjan vasta Kirjamessu-innostuksissani toivelistalleni, kun huomasin tällaisenkin romaanin putkahtaneen tältä yhdeltä aika monista suosikkikirjailijoistani. Ja nyt kirja onkin jo luettavissani. Kiitokset, lukutuoli ja muut kirjaa kierrättäneet!

Tämä kirja on aivan ihana! Oli ihanaa saada nauraa oikein kunnolla ja monta kertaa - tuli sellaiset lapsuuden lukukokemukset mieleen. Lukemisen jälkeen olen vielä lueskellut sieltä täältä toisenkin kerran tuon hyväntuulisuuden vuoksi. Käsittämätöntä, miten joillakin vaan sanankäyttö on niin sujuvaa.

Kiitokset kaikille kirjaa kierrättäneille. Vapautuu kontrolloidusti jossain vaiheessa, vaikka tekisikin mieli pitää omassa hyllyssä.

Myös minä kuulun Tammis-faneihin ja ilokseni sain tämän toivelistakirjan käsiini tänään taavina-miitissä. Lämmin kiitos!

Eihän Tammisesta voi olla pitämättä! Luin tämän viikko sitten matkalla Helsingistä Travemündeen - merellä siis! Taidan pitää vielä hetken omassa hyllyssä, jotta voin lukea uudelleen. Sitten saa jatkaa matkaa.

Poimin miitistä mukaan viehättävän ulkoasun ja muutaman ensimmäisen sivun perusteella. Niin, ja Annimannin lausunto ratkaisi. Luulenpa että voin pitää tästä.

Tämähän oli mainio. Aluksi kapteenin vääjäämätön kulku kohti uusia onnettomuuksia vähän ahdisti, sitten ei enää, kun kävi ilmi miten rennolla otteella päähenkilö oli elämän laidassa kiinni ja silti aina selvisi.

"Hän ei ollut koskaan oikein oppinut tuntemaan suuria meriä vaikka oli kovasti yrittänyt, hän oli oppinut vain sen kuinka suurten merien satamista matkustettiin junilla kotiin. Itämerta hän ei opetellut, hän vain kulki sillä ja juuri siksi hänen laivansa taisi lopulta pysyä sen pinnalla." Siitä elämänohjetta.

Luin äskettäin myös Landerin Kuka vartioi vartijoita, ja nämä kirjat keskustelivat kivasti keskenään kapteenin vastuusta.

Kiitos kirjasta! Saa jatkaa matkaa.

kierrätyshyllyssä