Kirjasto 10:n kirjanvaihtotornista löysin tämän pokkarin 22.7.2015. Elokuvasta en tykännyt, mutta kirja oli parempi. Mikko Rimmisen kirjoitustyyliä ihailin jo Nenäpäivää lukiessa.

"- Ehkä se oli vuokraisäntä, sillä on tapana käydä ovella sanomassa että te taidatte olla vähän sellaista ainesta, tai ehkä se oli kuitenkin äiti, sillä puolestaan on tapana käydä huomauttamassa että sinä olet huithapeli. Ehkä se oli vaan Hartikainen naapurista, sillä on tapana käydä kertomassa että sen muija on taas paskannu lavuaariin."

"Sitten mä vaan ajattelin, me oltiin siis lähdössä, niin mä ajattelin että niille pitää sanoa jotain rohkasevaa, ja ennen ku mä ehdin tajuta yhtään mitään niin mä olin jo toivottamassa niille hyvää surutyötä ja tota sitten mä tietysti ymmärsin ettei niin voi sanoa, ja sieltä suusta vaan purskahti että työn iloa."

Kirjan tapahtumat sijoittuvat tämän hetkiseen kotikaupunkiini, joten osallistun sillä Kirjan vuosi -haasteen kyseiseen kohtaan.

Vien tarjolle Vuosaaren tapaamiseen.

Kirja palasi kanssani vielä kotiin.

Tarjolle tapaamiseen Sokoksen 5. krs:n kahvilaan.

Kirja palasi kotiin. Löytyy muutamalta toivelistalta, yritän tarjota toivoneille.

Tämä kirja tykkää luuhata tapaamisissa, tänään tarjolle Sokoksen 5. krs:n kahvilaan Stinappi-miittiin. Ei ole kirjan toivoja nro 1 vielä reagoinut nimittäin lähettämääni yksityisviestiin.

Tämä lähti minun mukaani viime perjantain Sokos-miitissä.

Tästä tehty elokuva on tuoreena mielessäni ja oli mielestäni hyvä. Valitettvasti kirja ei tehnyt samaa vaikutusta. En jaksanut kunnolla syventyä tähän.

Pussikaljaa tarjolle huomiseen miittiin.

Otin Zeppelinin miitistä mukaani, koska tämä on lukematta (ja elokuvakin kyllä näkemättä). Nenäpäiviä miitissä liikahti kaksikin, sellainen löytyy minultakin lukemattomana. Kiitos kierrättämisestä!