Tämä Kari Vaara -sarjan kolmas osa löytyi Tyrvään kirjakaupan Kirjakellarista erpaxin kanssa tehdyllä Vanhan kirjallisuuden päivät -reissulla.

Kovakantinen kirja, Johnny Kniga, 2012, 274 sivua. Englanninkielinen alkuteos Helsinki White.

Takakannesta:

"Kaksi päivää tyttärensä syntymän jälkeen ylikomisario Kari Vaara kertoo vaimolleen Katelle aivokasvaimestaan. Hän kertoo myös uudesta työstään omalakisen, rikollisuutta torjuvan salaisen yksikön johdossa. Kasvaimen poiston sivuvaikutuksena mies muuttuu täysin tunnekylmäksi, mutta uuden toimenkuvan kannalta se ei ole pelkästään huono juttu.

Vaaran yksikkö, johon kuuluvat myös kovaotteiset apurit Milo ja Sulo, putsaa Helsingin rikollisia puhtaiksi niin huumeista, laittomista aseista kuin käteisestä. Suoraan Suomen poliisiylijohtajalle raportoiva ryhmä osoittautuu liiankin tehokkaaksi ja laukaisee tahattomasti kokonaisen rikollissodan.

Samaan aikaan EU-vastainen Suomi suomalaisille -puolue kasvattaa suosiotaan. Kun maan johtava maahanmuuttajien oikeuksien puolestapuhuja surmataan raa’asti, se tulkitaan rotusodanjulistukseksi. Koston kierre on katkaistava hinnalla millä hyvänsä.

Kun mafiasota lopulta uhkaa myös Kari Vaaran henkeä ja avioliittoa, onko hänen myytävä sielunsa saatanalle?

Teemoiltaan kipeän ajankohtainen Valkoinen viha on räväkkää jatkoa maailmalla menestyneille Kari Vaara -trillereille Lumienkelit ja Kylmä kuolema."

Tämä oli minulle jokseenkin pettymys verrattuna kahteen aiempaan Kari Vaara -kirjaan, jotka luin molemmat englanniksi. Oli ehkä hieman hassua lukea nyt Vaaran tekemisiä suomennettuna.

Tuntui, että älykkäämmän jännityksen ja menneisyyteenkin sidottujen motiivien sijaan tarina keskittyi mässäilemään ammattirikollisten asefantasioilla ja taisteluvarustuksen teknisillä yksityiskohdilla, juonen kannalta irtonaisilla väkivaltaraakuuksilla ja yleisellä roisto- ja gangsterihehkutuksella. Tämä lisäsi tarinan epäuskottavuutta Suomi-ympäristöön nähden. Korruptio- ja rasismiteemat toimivat minusta osissaan keskinkertaisesti.

Jäin kaipaamaan aiempien kirjojen analyyttisempaa Karia, vaikka toki aivoleikkauksen aiheuttaman tunteettomuuden olikin pakko hahmoon vaikuttaa.

Toivelistalukemista pippikselle tai kirjakolle Voipaalan kesäpäivillä, kumpi tämän Kari Vaara -kolmosen sitten suomeksi huoliikaan :).

Joskus pitää lukea käännöskirjallisuuttakin, ihan vaan pysyäkseen perillä suomentajista ja suomennoksien tasosta. Kiitos toivelistakirjasta, ehkä tämän vielä kesän aikana ehtisi kahlaamaan...(en sano minkä vuoden :D )

Kun ei odottanut mitään, niin kyllähän tämä toimi äärimmilleen vietynä poliisisekoiluna. Tavallaan kaiken tekniikalla mässäilyn ja lain ulkopuolella toimimisen ymmärtää dramatiikan keinona, ja vauvasta sekä aivokeikkauksesta saatiin kontrastia kaikelle. Kaiken muun vielä jotenkin tarinassa pureskeli, mutta vaimon ja vauvan ottaminen mukaan veneretkelle...puusilmempikin ymmärtää, että kukaan poliisi ei moista aloittelijavirhettä tekisi. Olisi ennemmin jättänyt vaimon kotiin, laittanut siipimiehen vaikka sieppaamaan tämän mukaansa ja sitten päätymään samaan lopputulemaan. Hur som helst, harvinaisen tykittävää luettavaa.

Mahtaisikohan Olli tykätä tykimmästä kotimaisesta?

Juu kiitos pippis, tämä menee Ollin luettavaksi. Saattaa jäädä sen jälkeen joksikin aikaa meille: jos Mr Piiku jotain lukee, niin nimenomaan suomalaisia dekkareita. Poislukien Reijo Mäen teokset ;)