Peräti joka kuudes pari tietää omasta kokemuksestaan, ettei lasten saaminen ole itsestäänselvyys. Moni kuitenkin uskoo olevansa ainoa asiasta kärsivä eikä ole koskaan kuullut kohtalotovereiden tuntemuksista. Tämän kirjan lapsettomien henkilökohtaiset kokemukset pyrkivät helpottamaan toisten lapsettomien surua ja välittämään tietoa vaietusta ongelmasta.

Pitkä odotus esittelee lapsettomuuden hoitomahdollisuudet, jotka ovat parantuneet viime vuosina huomattavasti. Lapsettomat naiset ja miehet kertovat avoimesti tilanteistaan, joihin ovat päätyneet: oman tai adoptiolapsen odotukseen, lapsen saamiseen, kaksinoloon tai yhä uusiin hoitoihin.

Tammi 1998

Oinosen kirja on tarjolla Columbuksen OBCZ-kirjahyllyssä heti, kun kauppakeskus huomenna sunnuntaina avautuu :) Osallistun sillä Chanian Vapautusten vuosi 2016 -haasteeseen.

Hyviä lukuhetkiä kirjan löytäjälle!

Ei ole tämäkään meikäläisen kirjoja. Kyllä koiran kanssa on paljon helpompaa, ei tarvitse hormonihoitoja. Mistä tuli mieleeni tutun tuttu pariskunta, joka oli käynyt jo kaikki hoidot läpi ja jolle ilmoitettiin, että passaa harkita adoptiota, he eivät omaa lasta tulisi saamaan. He ottivat koiranpennun ja pang, kahden kuukauden päästä rouva oli raskaana. Lääkäri sanoi jälkikäteen, ettei ole eka kerta kun koiranpentu on laukaissut raskauden. Kun suorituspaine häviää ja hoivavietti lyö päälle, niin tähdet ovat otollisessa asennossa. No haloo, miksei sitä sitten neuvota?