Reipas, sanavalmis Ulla Vanhala tulee Pyhämäen kirkonkylään englanninopettajaksi. Vaan eipä opiskelunsa vastikään päätökseen saanut Ulla arvannut, kuinka sisäänlämpiävä ja vanhoillinen Pyhämäki saattaisi olla. Ihmisten tekopyhyys ja keskinäinen arvojärjestys saavat hänet kauhistumaan.

Ulla päättää ryhtyä toimiin. Ja jonkin aikaa tuntuu siltä kuin rajumyrsky pyyhkisi seudun yli. Rehtorinrouva Jenni Sälvän johdolla toimivat seurapiirit vavahtelevat ja parahtelevat.

Mutta sitä mukaa kun Pyhämäen asiat selviävät, tuntuvat Ullan omat asiat mutkistuvan. Ja syynä siihen on paikallinen nimismies, raivostuttavan komea ja röyhkeä, samalla harmittavan vastustamaton Seppo Tiira.

Opettajako muka herrasväkeä on todellinen hyvän mielen kirja, vauhdikas, hauska ja virkistävä. Samaa vetävää kerrontaa kuin Elsa Anttilan edellinen romaani Pankkineiti ja paremmat ihmiset.

Otava 1983

- Forssan kaupunginkirjaston poistokirja

Ainakin kolme Anttilan kirjaa olen lähiaikoina/-vuosina lukenut (Meikätyttö ei niiaa http://www.bookcrossing.com/journal/11911813/ , Huijarin tuntee jo tuoksusta http://www.bookcrossing.com/journal/13475604/ ja Karjalanneito kimpaantuu http://www.bookcrossing.com/journal/13470591/), joten kirjailijan tyyli oli tuttu. Jotenkin näitä kirjoja lukee nyt vähän eri silmin, kun tietää salanimen takana olevan Jorma Kurvisen. Tässä nimenomaisessa kirjassa Kurvinen ei minusta päässyt ihan samalla tavalla naisen sydämeen ja ajatusmaailmaan kuin jossain aiemmin lukemassani ;) Lisäksi kirjassa oli ärsyttäviä piirteitä ja ihmisiä niin paljon, että jos se ei olisi ollut niin nopealukuinen ja ihan viihdyttävä - ja jos ei olisi ollut pakko saada selville, miten ja kuinka nopeasti Ulla lyö luun kurkkuun Pyhämäen seurapiireille - lukeminen olisi heti alkuun voinut jäädä kesken..

Niiden ärsyttävien seurapiirien ohella pari yksityiskohtaa häiritsi: Ullan motellissa oli reseptio (vrt. https://fi.wikipedia.org/wiki/Reseptio), vaikka välillä se kyllä oli ihan vastaanotto. Ja ainakin kerran Kalervosta tulikin yhtäkkiä Kalevi. Kirjan kirjoittamisvuosikymmen näkyy muun muassa siinä, että silloin R-kioskit olivat vielä Rautakirjan kioskeja :) Tosin koulupojan nimenä Arvi on kyllä hieman väärältä vuosikymmeneltä; välillä meinasi unohtua/sekaantua, kenestä on kyse, kun pojan nimi oli samaa ikäluokkaa 50-vuotispäiviään juhlineen Taunon tai samanikäisen Kalervon kanssa ;)

Miinusta kirja saa myös siitä epäasiallisesta ja hävyttömästä keskustelusta, jota opettajat kävivät koetilanteessa, siis oppilaiden kuullen. Toivottavasti opettajat eivät oikeassa elämässä alennu vastaavaan! Ison plussan tarina saa nimismiehen organisoimasta markkinointikampanjasta grillikioskilla! Niin sitä pitää!

Osallistun kirjalla Alejandan Helmet-lukuhaasteeseen 2016.

Äitini luki kirjan jo 29.6.2015: "Tämä myös hyvä rakkaustarina, myös yksi niin sanottu "kylähullu" mukana menossa." (Kylähullu? No, tavallaan :P Lat. huom.)

Varattu He_Ri:lle Toivelistahipassa (hippasin erpaxin kaveria).

Kuriirille ja kohti Turkua/Raisiota :) Kiitokset kuriirille ja hauskoja lukuhetkiä He_Rille!

Kiitos kirjasta. Enpä tainnut taas(kaan) huomata tulleeni hipatuksi. :)

Leppoisaa luettava, jonka lopputulos oli toki arvattavissa, mutta jaksoi silti viihdyttää loppuun asti. Juuri tällaista kevyttä välipalalukemista kaipasin ja valinta osui nappiin.

Illan miittiin tarjolle.

ja takasin pk -seuduklla, pakkohan tääki oli napata.