Suomen rauhanyhdistyksen tuotantoa

Runokirja

"Usvainen kesäaamu,
Tyttönen alakuloisena keinulaudalla
kengänkärkiä tuijottaen
ja äkkiä silmien edessä käsi täynnä mesimarjoja
"toin nämä sinulle"
Äiti tuli laitumelta, aamulypsyltä
Ne olvat hehkuvanpunaisia, kypsiä -
sinulle, sinulle, sinulle
minulle (yhdelle yhdeksästä).

Aurinko paistoi
ja pääskyset lensiv'tvonhasti korkeuksissa

lupasin tämän toukokuulle aiemmin kun sain äidin tädiltäkin tämälläisen kirjan kesällä joten tämä toinen joutaa eteenpäin. Lueskelin sitten itsekin ja koska toinen kirja ei rekattu ni kirjottelen tämän yhden runon kirjan viimeisen joka oli hyvä tai tykkäsin siitä

"Me olemme kirkossa,
ja pieinin
muuttaa välillä paikkaa
isän vierestä äidin viereen
ja siskojen viereen.

Ikkunan takana tuuli
riipii koivun lehtiä,
ja kuulen sanovani:
"..minä uskon
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän..."

Ja äkkiä minä näen:
Taivaallinen Isä,
sinä annat syksyn ja kevään,
yön ja aamun,
murheen ja lohdutuksen.
Sinulla on aina
hyvä ja täysi suunnitelma,
myös minulle ja rakkailleni.

Tässä meidän on hyvä olla"

Kiitos kirjasta! Lueskelin tätä kotimatkalla ja nyt loppuun. Äidin tehtävästä, armollisesta ja vieraanvaraisesta asenteesta, vanhuksista, syövästä... Muistot äidistä navetassa juttelemassa rotalle tai itkemässä tuntuivat kotoisilta. "On hyvä välillä itkeä."

Löytyisikö vakimiitistä Sokokselta näille runoille uusi lukija?

Kirja ei kelvannut miittipöydässä, joten vapautin sen kirjaston kierrätyshyllyyn Malminkartanossa. Vapautuksella osallistun Korvamatohaasteeseen. Löytäjä, jätäthän tänne viestin! Kiitos!