Alkuteos: La mujer que buceo dentro del corazon del mundo (2010)
Suomentaja: Taina Helkamo
Otava, 2011.
Kirjastopoisto.

Takakansi:

"Standardinomaisissa älykkyystesteissä yllän johonkin idiootin ja imbesillin välille, mutta minulla on 3 hyvettä ja ne ovat merkittäviä.

1. En osaa valehdella.
2. Minulla ei ole mielikuvitusta. Tarkoitan että asiat, joita ei ole olemassa, eivät aiheuta minulle murhetta eivätkä huolta.
3. Ja tiedän että tiedän vain sen minkä tiedän, ja siitä mitä en tiedä, ja sellaista on paljon enemmän, olen varma etten sitä tiedä."

Ihmiset luulevat että kaikkea sitä, mikä ei ajattele, ei ole edes olemassa. Puita, meriä, kaloja, aurinkoa, kuuta. Sen vuoksi niitä on oikeus pitää kauppatavarana tai mukavana maisemana.
Karen ajattelee toisin. Ja eräänä päivänä hän näkee sukunsa kalanjalostamolla jotakin, mikä muuttaa hänen elämänsä.

Meksikoiskirjailijan lämpöä hehkuva, huumorin täyttämä esikoisromaani nuoresta autistisesta naisesta on myös vahva ekologinen kannanotto merten suojelun puolesta."

Olen työni kautta saanut tutustua autisteihin, joiden ajatusmaailma on kiehtova ja mielenkiintoinen - valitettavasti en päässyt yhtä lähelle autistista ajattelua tätä kirjaa lukiessani. Olisin kovasti halunnut pitää lukemastani enemmän kuin pidin. Ihan hirveästi en lumoutunut moista tonnikala- ja delfiinijutuistakaan, vaikka jollain tavoin ekologisena kannanottona tämän kirjan varmaan olisi tarkoitus toimia. Lukukokemus oli pirstaleinen, pidin ja en.

Tampereen BC-miitti jäi tänään lyhyeksi, kun kahvila menikin yllättäen kiinni. Joku tämän ilmeisesti ehti kuitenkin miittipöydästä napata?

Jep, minä nappasin tämän itselleni koska otsikon perusteella kuulostaa mielenkiintoiselta. Katotaan sitten mitä oikeesti tykkään.