Kustantajan nettisivuilta:

"Perhesurma on rikoksista ehkäpä vaikeimmin ymmärrettävä teko. Miksi kukaan haluaisi tuhota läheisiään, saati omia lapsiaan? Silti joku tekee niin, Suomessakin, vaikka onneksi melko harvoin. Tiina Raevaara tutkii romaanissaan ilmiötä kaunokirjallisuuden keinoin. Romaanikerronta vie samaan aikaan lähelle kohdettaan, mutta auttaa myös etäännyttämisessä – onhan tarinassa kuitenkin kyse vain tarinasta, ei oikeasta, pakahduttavasta
uutisesta.
”Aihe on vaivannut minua kauan”, Raevaara kertoo. ”Mietin, kuinka pienistä asioista ihmisen sortumisessa oikeastaan onkaan kyse. Olin pitkään sitä mieltä, etten voi enkä halua kirjoittaa noin raskaasta aiheesta. Lopulta tarina kuitenkin suorastaan vyöryi päälleni, ja kirjoitin kirjan ensimmäisen version kahdessa viikossa.” Yhteen päivään voi mahtua koko elämä. Laukaus kuvaa juuri sellaista päivää, päivää, jolloin Pauliinan ja Kerkon perhe-elämä suistui kohti tuntematonta."

Kirjastopoisto.
Paasilinna, 2014, kovakant., 120 s.

Kiinnostava uusi kirjailijatuttavuus minulle tämä Raevaara. Musta ja synkkä kirja, joka piti tiukasti otteessaan ja teki jotenkin ymmärrettäväksi, miksi jossain tilanteessa ihminen päätyy perhesurmaan ainoana vaihtoehtonaan. Sen verran ahdistavaa luettavaa tämä oli, että lukiessaan toki mietti, haluanko todellakin lukea juuri tätä!

Kirja jatkaa matkaansa toivelistayllärinä. Ihanaa lukusyksyä!

Oijoi! Jopas posti pukkasi miellyttävän yllätyksen. Pitkästä aikaa oikein tosissaan tekee mieli tarttua kirjaan. :) KIITOS!

Nopea, kiehtova luettava. Olipas jännä lukuelämys, kun lukiessaan ei tiennyt, onko tarina kerrottu uhrin vai tekijän näkökulmasta.

Miitiin mukaan.

Ja miitistä kirja päätyi nyt minun hyllyyni.

Mielenkiintoinen kirja tosiaan - sellainen, josta jo heti alkusivuilla tietää ettei tässä mitenkään voi käydä hyvin... Pidin tästä selkeästä enemmän kuin aiemmin lukemastani Raevaarasta, jonka aiheesta en saanut oikein minkäänlaista otetta.

(Helmet-lukuhaaste # 48: kirjassa on alle 150 sivua)

Miittiin mukaan

Nappasin kirjan miitistä. Muutaman sivun ehdin bussissa jo lukea - en yhtään tiennyt, mitä odottaa.

No huhhuh.. Melkoinen kirja! Se vei tosiaan mukanaan. Pidin Raevaaran tavasta kirjoittaa - teksti oli sujuvaa ja soljuvaa, sellaista, että siihen ei olisi halunnut lisätä mitään eikä siitä olisi halunnut ottaa oikein mitään poiskaan.

Yleisemmällä tasolla on sanottava, että kirjan teema on tärkeä. On paljon (suomalaisia) perheitä, jotka ovat yksin, siitä huolimatta, että hyvinvointiyhteiskunnassa eletään.

Osallistun kirjalla Helmet-lukuhaasteeseen ja aakkoshaasteeseenkin tässä samalla eli kirja kertoo suomalaisesta miehestä ja kirjailijan sukunimi alkaa R-kirjaimella.

Kirja pääsee tarjolle Turun kierrätysmiittiin.

Partioparaatia seuratessa voi myös nauttia kahvia!

Kesän (*kröh*) ensimmäinen kahvilaturistivapautus!