Takakannesta:

"Sydämellinen kuvaus perheestä ja suurista tunteista

Miksi Annen isä pyysi testamentissaan, että eräälle Genevessä asuvalle naiselle annettaisiin Edith Piafin levy Hymni rakkaudelle? Miksi sama laulu merkitsi niin paljon Annen äidille?

Paljon myöhemmin Anne päättää lähteä Geneveen tapaamaan salaperäistä naista, joka oli rakastanut hänen isäänsä.

Anne Wiazemskyn perhekuvaus kätkee sisäänsä monta hymniä rakkaudelle. Hän kertoo hellästi venäläissyntyisestä diplomaatti-isästään ja musikaalisesta äidistään, joiden avioliittoa varjosti uskottomuus. Madeleine-kotiapulainen, joka piti huolta lapsista, oli Annen elämän tärkeimpiä ihmisiä - siitäkin huolimatta, että joutui myöhemmin rappiolle. Nobel-kirjailija Francois Mauriac, Annen äidinisä, kannusti tyttöä ja oli hänen tukenaan vaikeina aikoina."

Ranskankielinen alkuteos: Hymnes à l'amour (1996)
Suomentanut: Annikki Suni
WSOY, 1998.

Vahva ja tunnekylläinen omaelämänkerrallinen kuvaus yläluokkaisesta diplomaattiperheestä, jossa vanhempien avioliittoa sävyttävät intohimoiset rakkaudet liiton ulkopuolisiin henkilöihin. Vanhempien mielenkiinto suuntautuu paljon perheen ulkopuolelle, mitä tässä kirjassa kuvaa tytär omien muistojensa kautta. Pidin enemmän kuin mitä kansikuvan perusteella oletin. Kirjoittajan äidinisä, Nobel-kirjailija Francois Mauriac, on itselleni täysin vieras, täytynee googlailla tietoja hänestä, lieneekö joitain kirjojaan suomennettu?

Tarjolle BC-miittiin Telakalle!

Kiitos lukutuoli tästäkin kirjasta! Kirjan muoto, kansi ja ensimmäinen luku, joka toi kyllä "iholle" jotain hyvin omakohtaista vanhempien suhteen, lupaavat hyvää. Uskon pitäväni kirjasta paljon.

Tätä omaelämänkerrallista kirjaa lukiessa tulivat kyllä ranskalaiset tunteelliset elokuvat mieleen. Olen aina pitänyt niistä ja pidin kyllä kirjastakin. Kirjailija on myös elokuvanäyttelijä ja Godardin ex-vaimo. Kirja on kertomus kirjailijan lapsuudesta, vanhemmista ja kodista, jossa vanhempien suhteita toisiinsa leimaa kummallakin avioliiton ulkopuolinen rakkaussuhde, mutta nämäkin asiat on kuvattu jotenkin hyvin ymmärtäväisesti ja hellyydellä. Lapset kasvavat lastenhoitajien huomassa ja yrittävät ymmärtää aikuisten asioita. Vasta aikuisena Annelle selvisää venäläissyntyisen isän tärkeä rakkaussuhde toiseen naiseen, jonka hän myös tapaa äitinsä kuoleman jälkeen ja täyttää siten isänsä testamentin toiveen. Hymni rakkaudelle-laulu oli kaikille kirjan aikuisille hyvin merkittävä.

Tarjoan kirjaa miitissämme kontrolloidusti.
Kiintoisia lukuhetkiä!

Tarjoan tätä hienoa ja melkoisen erikoista kirjaa miitissämme Wilhelmiinan kahvilassa napattavaksi.
Kiinnostavia lukuhetkiä!

Otin kirjan mukaan ihan vain kauniin etukannen perusteella ja vasta kotona luin takakannen. Itsekin usein kallistun esteettisellä puolella Ranskan suuntaan joten tuskin tämä mikään harha-askel on. Tämän varaan jollekin sunnuntaipäivälle, viereen kannu teetä.

Sunnuntain hämärtyvä iltapäivä ja kannullinen teetä. Tämän kirjan parissa vietin omaa aikaani. Kirja on kaunis kun mikä. Kovin suuria universumeja tässä ei käsitelty, mutta hyvin visuaalisesti se minua puhutteli. Pystyin näkemään ja kuulemaan kuin elokuvana tarinan. En ole mikään suurensuuri Piafin ystävä, mutta nämä kuolemattomat laulut jotka kulkivat tekstissä mukana sopivat tunnelmaan hyvin. Trés bien.

Myös itselleni Mauriac on aivan tuntematon, täytyypä katoa jos tulisi vastaan. Olipa muuten aika uskomaton myös tuo perheen isän tarina (kuin myös isoisä Mauriacin). Kiitos eijukalle ja lukutuolile kirjan kierrättämisestä.

Lukuiloa tämän kauniin kirjan löytäjälle!