Kustantajan sivulta:

"Eikö Ester Nilsson opi mitään? Viisi vuotta sen jälkeen kun hänen suhteensa petolliseen taiteilija Hugo Raskiin on päättynyt, Ester tapaa näyttelijä Olof Stenin. Jo ensi kohtaamisessa Ester tunnistaa fyysisen reaktion: hän on rakastumassa päätä pahkaa. Olof Sten ei salaile sitä, että hän on naimisissa, mutta alkaa silti tapailla Esteriä. He aloittavat suhteen, joka Olofin mielestä ei kuitenkaan sitä ole, sillä hänhän on naimisissa eikä hänellä sanojensa mukaan ole aikomustakaan jättää vaimoaan.

Mutta mikä häntä sitten ajaa Esterin syliin? Ester ostaa auton voidakseen ajaa Olofia ympäri maata teatteriesityksiin ja rakkauskohtauksiin. Kesät ovat Esterille kidutusta, sillä kesällä naimisissa olevat miehet seurustelevat vaimojensa kanssa. Ester Nilssonista on tullut rakastajatar. Mutta Olof Sten on kummallisen ambivalentti käytöksessään ja puheissaan, ja Esterissä elää sittenkin toivo, että Olof jättäisi vaimonsa.

Vailla henkilökohtaista vastuuta on itsenäinen jatko teokselle Omavaltaista menettelyä. Tarkkanäköisesti, humoristisesti ja samalla terävän filosofisesti Lena Andersson tutkii kulttuurimme käsityksiä rakkaudesta, rakastajattaren roolista ja avioliiton ulkopuolisista suhteista."

Marin blogaus sanoo kaiken:

http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/kirjasieppo/vailla_henkilokohtaista_vastuuta_saa_lukijan_kiemurtelemaan

Kyllä minä tätä kirjaa vastustelin, Annimannin suosituksesta huolimatta. Ajattelin, että pitäisi lukea se ensimmäinen kirja, Omavaltaista menettelyä, ensin. Odotin, että joku ottaa kirjan miittipöydästä. No, ei ottanut, joten loppujen lopuksi minä otin tämän kirjan. Kiitokset kirjasta, Annimanni!