Taina Kinnarin ideaan ja samannimiseen Facebook-ryhmään perustuen toimittanut Jami Järvelä. Helsinki : Schildts & Söderströms 2012. Nidottu, 192 sivua.
Kansi: Simo Brotherus.

Takakansi:
Ovikello soi,
. . . . .sieltä sinä tulet
. .hymyilemään minulle.
. . . . . . . . . . . . Ja vaikka ei
menny niinku Strömsössä,
. minä kokkasin sopan jota
. . . . . . . on ihana syödä, yhdessä.
Ja sitten siivota seinät,
. . . nekin yhdessä.

Virve Vieraankivi

***
Tunnustus: Ei tämä minua kiinnosta. Ostin, kun kustantajan kesäalesta halvalla sain ja tiesin kirjan löytyvän useammaltakin toivelistalta — joskin niitä näyttää olevan nyt vähemmän kuin kirjaa tilatessani. Samalla hankin tietysti myös ykkösosan. Sen päiväkirjassa esittämäni ajatukset sopivat enimmäkseen tähänkin. Mutta jos nyt vähän toisin sanoin kumminkin:
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, väitit vanha kansa joka ei somesta mitään tiennyt. Ja osoittautui sen takia väärintietäjäksi. Tämän kirjan kuvat eivät puhu paljon mitään vaan vaativat kirjoitettua tekstiä tuekseen. Tällä kerralla tuntui silti siltä, että kuvien painokelpoisuuteen olisi kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota. Ellei sitten kyse sitten ollut kyse paremmasta valaistuksesta ja/tai lukijan vähemmän rähmäisistä silmistä. Paperin laadulla ainakin on merkitystä, siitä olen varma. Kakkososan paperi on sekä valkaistua (värit toistuvat paremmin/oikeampina) että tiiviimpää eli laadukkaampaa (vaikuttaa kuvien terävyyteen ja siis selkeyteen).
Ymmärrän mainiosti, miksi kakkososa piti julkaista: 1) ykkönen myi hyvin (ainakin kolme painosta) ja 2) yksi aiheeseen sopiva idea syntyi ykkösosan kannalta liian myöhään. Ei ehkä ole koiraa karvoihin katsominen, mutta jos tämän kirjan sisältö olisi vakka, olisi se valinnut kantensa aivan erinomaisen osuvasti...
Taka(?)kanteen sen sijaan ei ole uutta ideoitu vaan käytetty samaa tekstiä kuin ykkösessäkin. Mitäpä sitä hyvää vaihtamaan, sitä paitsi säästöä se on sekin. Sen verran on opittu, että tässä kakkososassa teksti on jopa luettavissa.
Kirjan hellyttävin kuva löytyy sivulta 119. Ihanat langat, mahtava malli ja mieletön työ... tuloksena upea, upea villatakki — jos vain mittasuhteet olisivat edes jotenkuten kohdillaan. Kaikki sympatiani työn tekijälle!

---

16.9.15: varattu Soozreaderille kv-foorumin hippakirjana.

Kävi tuuri. Soozreader vastasi osoitetiedusteluuni jo eilen, ja minä olin yön kotona. Kirja oli siis käsillä, ja ehdin yön tunteina laputtaa sen ja tuikata Helpostiin. Tänään sitten pudotin kuoren pirkkalalaiseen postilaatikkoon, joka tyhjennetään pikapuoliin.
Hauskoja luku- ja katseluhetkiä, Soozreader!

Kiitos Tarna toivelistakirjasta! Piristi kummasti päivää, joka ei todellakaan mennyt niin kuin Strömsössä!:) Kiitos myös kirjanmerkistä!

Hauska! Välillä nauratti jopa ääneen... Ehkä liiankin moni näytti tutulta:D

Toivelistakirja matkaa seuraavalle lukijalle! Lukemisen iloa!:)

Kiitos toivelistakirjasta! Hyvältä vaikuttaa selailun perusteella.

Kyllä tämä minua ainakin nauratti, ja käänsi harmistuneen olotilan riemuksi. Ehdoton lempparini oli kissanpennun matolääkintäkuva. Kattiparan ilme on samalla kertaa kohtaloonsa alistunut ja NIIN harmistunut.

Minäkin kiinnitin huomiota siihen, että kuvat ovat vähemmän suttuisa kuin ykkösosassa, mutta osa on silti edelleen aikamoista mössöä. Luulis, että panostettaisiin kuvanlaatuun, kun kuvat ovat pääosassa. Ei menny sekään niinku Strömsössä...

Miumaumoulle toivelistalta, Sakirmolle kiitos kuriroinnista.

Tämän kirjan journalointikaan ei menny niinkun Strömsöössä... miten musta tuntuu että tein tämän saman myös ykkösosan kohdalla..???

Eli siis, Miuskis ei ole vastannut mihinkään viesteihin. Niinpä päädyimme Porin miiteissä siihen että hänelle tulevat toivekirjat kiertävät nyt meillä muilla ja yritämme tavoittaa häntä vielä. Tätä kirjaa on selaillut jo kaikki meidän perheestä. Lapsillakin oli hauskaa kun vertailivat esim. leipomuksia täällä kotona nähtyihin..