Otava 1962. Sidottu, 152 sivua.

Takakansiteksti:
"Kun isä lähti sotaan
...ryhtyivät pojat toimiin kotirintamalla. 14-vuotias Kalevi jäi kotinsa ainoaksi mieheksi. Siinä sivussa hän perusti toveriensa kanssa Majakkavartion, josta koitui apua koko kylälle. Vartio rakensi sirpalesuojan ja keksi retkillään salaperäisen miehen. Erään ilmahälytyksen jälkeen kylässä puhuttiin ja huhuttiin: oli muka nähty kokonainen laskuvarjokomppania hiihtämässä Karsikonmäkeä kohti. Todellisuudessa se oli Majakkavartio, joka juuri oli rohkeasti ryhtynyt ottamaan selvää "mustasta miehestä"."

Asiasanoja:
1939-1940, desantti, evakko, evakkojuna, hiilimiilu, huhu, ilmahälytys, isä, joulu, kirje, kotirintama, kylä, kyläläinen, laskuvarjokomppania, Majakkavartio, musta mies, poika, polttopuu, pommisuoja, pommitus, puunhaku, sairaala, Savo, sirpalesuoja, talvisota, Vedenkylä

Läysin kirjan tänään (tai siis eilen; kello on jo 0:40 eli vuorokausi on vaihtunut) Sampolan vaihtohyllystä. Takakannessa puhuttiin Majakkavartiosta, mikä vei ajatukset partioon. Otin kirjan ajatuksenani lukea se saman tien ja tarjota miitissä Tarnalle partioaiheensa takia. Kirja ei käsittelekään partiota: pojat perustavat vain porukan, jolle antavat nimeksi Majakkavartio.

Kirja on vahvasti sota-ajan kuvausta. Kirjan alussa 1939 ollaan huolestuneita uhkaavasta sodasta ja yksi ja toinen saa käskykortin reserviin. Kalevin isäkin saa käskykortin ja lähtee heti samana päivänä. Kirja kertoo pitkälti Kalevin, hänen perheensä ja kaveripiirinsä toimista sodan aikana. Seikkailua ja jännitystä on mukana, kun pojat havaitsevat epäilyttävän miehen ja seuraavat hänen toimiaan. Kirjan lopussa on myös isän kertomus rintamalta, joka on sotakuvausta - ei pelkkää poikien seikkailua.

Olisi kiinnostava tietää, miten 12-15 -vuotias poika suhtautuisi tähän kirjaan - miten suhtautuisi sen ikäinen lukija nyt ja miten suhtautui saman ikäinen lukija 1960-luvun alussa, kun kirja ilmestyi.

Kiitos ihanasta yllätyksestä, lii5a! Kiintoisalta vaikuttaa.

Aihe on kiintoisa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kirjassa tapahtuu paljon, paljon enemmän kuin 50—60-lukulaisissa poikakirjoissa keskimäärin. Ongelmana on se, että kerronta jotenkin jumittaa paikoillaan eikä pääse missään vaiheessa liikkeelle siten kuin genreen kuuluvassa kertomuksessa pitäisi. Siksipä kirja oli yllättävän hidaslukuinen. Sivakoin siinä kuin aukaisematonta latua raskaassa suojalumessa. Kaksi viimeistä lukua (”Missä on isä?” ja ”Isän kertomus”) olivat tarpeeton lisä poikakirjaan. Etenkin viimeisen luvun käyttäminen tämänkaltaisessa kirjassa on kerrassaan käsittämätöntä. En yhtään ihmettele, että Kun isä lähti sotaan jäi Jauhiaisen ainoaksi nuortenkirjaksi.
Mutta kuten sanottu, aihepiiriltään kirja on kiinnostavaa kamaa. Olen oikeasti tyytyväinen että sain sen luettavakseni. Kiitos vielä kertaalleen, lii5a.

Lauri Jauhiainen Kirjasammossa
Lauri Jauhiainen Wikipediassa
Lauri Jauhiainen, muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
Lauri Jauhiainen oli monitaitoinen kynämies Selvis-lehdessä 4/2003
Oulunkylän säveltäjä Lauri Jauhiainen on kuollut Kaupunginosat.netissä

Yllätys! Kirja sinulle ja saaja minulle. Lähetän siis kirjan eteenpäin olematta täysin varma siitä, kenen hyllyyn sen tie johtaa. Joka tapauksessa toivon hartaasti, että joko Kesis tai Tarya kiinnostuu tästäkin tarinasta. Parhaassa tapauksessa tietysti kumpikin.

Minä luen tämän ensin mut varmastikin seuraavaksi menee Taryalle