Celian pehmeäkantinen poisto
suom. Sanni Purhonen & Idastiina Räsänen. - Alkuteos: Disabling imagery? - a teaching guide to disability and moving image media, 2004. - Helsinki: Into, 2011. - 183 s. : kuv.

www.intokustannus.fi (14.6.2015):

Miksi Disneyn animaatiossa Notre Damen kellonsoittaja Quasimodo ei saa vastarakkautta Esmeraldalta, toisin kuin Victor Hugon romaanissa? Miksi halvaantunut Jan on kykenemätön jatkamaan avioliittoaan elokuvassa Breaking the Waves? Miten Frida antaa hienon kuvan Frida Kahlosta taiteilijana, rakastettuna ja vammaisena?

**********************
Tuplakpl.

Matkaa kirjan Hep!anneelle. Kiintoisia lukuhetkiä!

Kiitos, sumako! Hep-kirja saapui tänään ja näyttää kovin kiinnostavalta. Medialukutaito on kiintoisa aihe ja niin ovat vammaisuus ja sen esittäminenkin. Itse asiassa innostuin kirjasta niin, että olen jo ehtinyt pariin otteeseen selailemaan sitä. Olen etsinyt kahta tiettyä elokuvaa, jotka ovat jääneet voimakkaasti mieleeni nimenomaan vammaisen päähenkilönsä ansiosta, mutta turhaan. Näyttää siltä, että Richard Rieserin mielestä ei Sokea kauhu (Blind Terror / See No Evil) eikä Katkera paluu (Coming Home) olleet mainitsemisen arvoisia. Höh. Niin tai näin, kirja kiinnostaa kovasti.
Myös kirjaetikettisi miellyttää. Olet muistanut, että kaikki eivät näe lukea yhtä hyvin, ja siksi suurempi teksti on usein tarpeen.

Suomentajille noottia kirjan harhaanjohtavasta nimestä. Miten ihmeessä te moiseen päädyitte? Vai kustantajako pakotti? Alkukielisen teoksen alaotsikko puhuu aivan oikein opettajan oppaasta, ja siitähän tässä on kyse: mediakasvatuksesta ja sen opettamisesta. Suomennoksen nimi kuitenkin antaa luvan odottaa kutakuinkin kattavaa tietoteosta: tavalla tai toisella vammaisia/vammaisuutta esittelevien elokuvien ja tv-ohjelmien (sarjojen tms.) analysointia. Rieser tyytyi luetteloimaan leffoja ja sarjoja ja antamaan niistä jonkinmoisia juonitiivistelmiä. Mutta, kuten sanottu, Rieser toimi oikein, suomennos vain lupasi liikaa ja petti odotukset.
Harmitti minua vähän sekin, että joitakin filmejä käytettiin esimerkkeinä luvusta toiseen, kun taas jotkin sinänsä aivan merkittävät unohdettiin tyystin. Edellisessä merkinnässä mainitsemani Katkera paluu kieltämättä oli epäilystäni huolimatta päässyt kirjan sivuille mutta Sokea kauhu (pääosassa Mia Farrow) loisti poissaolollaan. Samoin taisi tehdä mm. koko läntisen maailman tuntema Gilbert Grape (What's Eating Gilbert Grape), jonka jättäminen täysin huomiotta on jo melkoinen moka. (Vai luinko minä sittenkin huolimattomasti? Ehkä elokuvan vammaiskuvaa analysoitiin hyvinkin tarkasti?)
Aloitin lukemisen innostuneena, valitettavasti mielenkiinto pääsi vähän lopahtamaan matkan varrella. Joka tapauksessa olen iloinen siitä, että sain kirjan luettavakseni. Kiitos, sumako!
Yksi Mustat lasit on näköjään jo kiertelemässä Pirkanmaata, joten miittiin tätä tuskin kannattaa viedä. Luulenkin vapauttavani kirjan villisti — minne, en tiedä vielä, vaihtoehtoja kun on muutama.

---

Lisäys. Unohdin sanoa, että loppuun liitetty luettelo (sivunumeroineen, tietty) kirjassa käsitellyistä elokuvista ym. olisi ollut poikaa. Sitä ehdin kaivata jo monta kertaa.

Luultavasri kiikutan kirjan päätalon kirjanvaihtohyllyyn enkä jätä sitä entisen opetusjaoston ovelle, kuten jossain vaiheessa ajattelin. Tämä on ainakin Turisti- ja Vapautusten vuoden toukokuuvapautus, ja lisäselvitykset annan myöhemmin.
Lisäys 3.6.16. Tampereen yliopiston historia alkaa Helsingistä ja vuodesta 1925, jolloin pääkaupunkiin perustettiin Kansalaiskorkeakoulu. Viitisen vuotta myöhemmin sen nimi vaihdettiin Yhteiskunnalliseksi Korkeakouluksi, mutta sen asema Helsingin "oikeiden" korkeakoulujen rinnalla oli luokattoman heikko. Tilanteen näki selvästi myös rehtori Yrjö Ruutu ja teki 1951 esityken koulunsa siirtämisestä Tampereelle, jossa korkea-asteen koulutusta ei vielä ollut. Alkoi tiukka vääntö Tampereen ja Turun välillä, ja lopulta korkeakouluton työläiskaupunki voitti; päätös YKK:n siirtämisestä Tampereelle tehtiin 1956, ja 10 vuotta myöhemmin laitokseni nimi muutettiin Tampereen yliopistoksi. Edelleenkin sinne oli mahdollista päästä ilman ylioppilastutkintoa ja erivapauksia, sillä opetusjaostoihin ei sellaisia vaadittu. Raja yliopisto- ja opetusjaosto-opiskelun välillä taisi kuitenkin olla selvä. Muistan elävästi erään yliopistossa 70-luvun alkupuolella opiskelleen tuttavani ohjeistaneen opetusjaostoon päässyttä kaveriaan niin, että tämän piti ehdottomasti kulkea Opetusjaoston ovista, yliopiston puolelle kun ei valkolakitta tulleilla ollut asiaa. No, vitsihän se oli. Mutta ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli.
Oli miten oli, korkeampaa opetusta tarjoavan oppilaitoksen saaminen oli työläiskaupungille iso asia. Ensimmäistä kertaa maan historiassa oli työväestön lapsilla ihan legitiimi oikeus hankkia korkea-asteen koulutus. Ennen sellainen oli enempi poikkeuksellista. Toki myös YKK:lle itselleen muutto Tampereelle oli huomattava parannus.
Korkeakoululaitos saapuu Tampereelle Koskesta voimaa -sivustolla

LÖYTÄJÄLLE: Kiitos, että nappasit tämän kirjan mukaasi ja tulit vielä vilkaisemaan sen matkapäiväkirjaa! Tieto siitä, että kirja on hyvissä käsissä, on minulle tärkeä. Siksi pyydän sinua kertomaan, että se on sinulla. Toivon myös, että luettuasi kirjan poikkeat täällä uudestaan ja kirjoitat mietteitäsi lukemastasi. Sinun mielipiteesi kiinnostaa minua. :) Samalla voit myös kertoa mahdollisista jatkosuunnitelmistasi kirjan varalle. Jää ihmeessä vielä hetkeksi ja tutustu BookCrossingiin. Sivustolla on useita kielivaihtoehtoja, mm. suomi. Kielen voit vaihtaa vihreässä yläpalkissa keltaisen Go-nappulan oikealla puolella olevan pudotusvalikon avulla. Jos olet kiinnostunut BookCrossingista, ja haluaisit tutustua siihen suomen kielellä, kurkkaapa myös näiden linkkien taakse: * suomenkielinen keskustelufoorumi http://www.bookcrossing.com/forum/30 * suomalainen Wikipedia-artikkeli BookCrossingista osoitteessa http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing Jos harrastuksemme kiinnostaa sinua, liity toki jäseneksi. Olet tervetullut mukaan joukkoomme nyt tai myöhemmin. LUKUILOA!!!