Takakansi:

"Äidin tapaturmainen kuolema muuttaa Auran koko maailman. Uudessa koulussa yksinäinen tyttö joutuu silmätikuksi ja alkaa hakea turvaa erilaisista sankarihahmoista: ensin Peppi Pitkätossusta, sitten sodan jumalasta Pallas Athenesta. Lopulta terroristi Ulrike Meinhofista ttulee Auran lohtu ja henkinen äiti. Kunnes hän löytää sielunveljensä Henrin, jota kiinnostavat samat asiat, ja jossa on samaa vihaa kuin hänessä."

Seven-pokkari, 2012. Ilmestynyt ensimmäisen kerran v. 2007.

Tämä ensimmäinen lukemani Rannelan kirja oli hieno yllätys, puhutteleva kirja koulukiusaamisesta. Ainoa häiritsevä asia oli se, että sattumalta kuuntelin samanaikaisesti autossa äänikirjana Elina Hirvosen Kun aika loppuu, ja näiden kahden kirjan samankaltaiset teemat menivät päässäni jokseenkin sekaisin. Molemmat kirjat tuovat ymmärrystä siihen, miksi sinänsä fiksut nuoret aikuiset saattavat päätyä hirvittäviin väkivaltaisiin tekoihin. Rannelan kirjoja täytyy ehdottomasti lukea lisää!

Kirja lähtee matkaan toivelistayllärinä Annimannille. Kiitokset kuriireille Kemppu ja Kesis!

Kiitos ylläristä, lukutuoli! Tämä kirja oli oheislukemisena sanataideohjaajakurssilla, mutta en ehtinyt sitä silloin lukea. Sitä kyllä käsiteltiin opetuksessa eli tarina tuli tutuksi. Aika rankka taitaa olla. Rannelalta olen lukenut aiemmin kaksi vähän kevyempää nuortenkirjaa.

Vaikuttava tarina, valitettavan uskottava ja ajassa kiinni. Uskon, että toimii hyvin myös varsinaisella kohderyhmällä eli nuorilla, sillä tämä on vakavasta teemastaan huolimatta hyvin luettava kirja.

Seuraavaksi stinaPille, joka nappasi tämän mansikkapussista.

Parin tunnin päästä Mmer tulee hakemaan minut Ouluun pikkujoulumiittiin, tämäkin kirja on lähdössä mukaan.

Hih, vai tällainen oli tämä mansikka :) Luin tämän kirjan sen ilmestyessä. Pitää ottaa uusintakierros lähiaikoina :)

Olipa rankkaa luettavaa. Huh. Olen vieläkin vähän mykistynyt, kun niin kovasti toivoin parempaa loppua. Mutta eihän kaikki ole aina söpöä vaaleanpunaista höttöä.

Oli tosi koskettavaa lukea koulukiusaamisen vakavista seurauksista. Muakin on kiusattu ja olisin tarvinnut enemmän tukea kuin sain. Onnekas olen, kun en ajautunut mihinkään radikaalipiireihin. Nykyään olen suhteellisen tasapainoinen ja ok menneisyyden kanssa, mutta kiusaamistarinat herättävät aina suuttumusta.

Kirja jatkaa matkaansa mansikkapussin valintana. Hyviä lukuhetkiä!

Enpä itsekään arvannut nappaavani näinkin rankkaa mansikkakirjaa. Mutta mitäpä tuosta, kyllä se luettua tulee. Ehkä hitaasti ja hiukan palasina, mutta luen kuitenkin. Kiitos StinaP! :)