Takakansiteksti:


" Frans Jekku Artturi Frangén syntyi 8. tammikuuta 2006. Siitä alkoi hänen ainutlaatuinen kasvutarinansa 52-senttisestä kääröstä 74-senttiseksi pötkäleeksi.
Tuoreet vanhemmat pitivät päiväkirjaa vauvan ensimmäisen vuoden ajan, näyttämättä tekstejä toisilleen. Rosa antoi kirjalle kaikkensa. Hänen 85 kilon alkupainostaan oli jäljellä kirjan valmistuttua enää 60. Simo panosti kirjoittamiseen niin ankarasti,että häneltä meni polvilumpio sijoiltaan.

Mitä kaikesta jäi käteen? Oliko Fransin elämä itkua ja kahden hampaan kiristystä? Oppiko hän jokeltelemaan etu- ja takaperin? Tuliko hänelle kolmenkymmenen päivän iässä kolmenkympin kriisi?

Nollasta ykköseksi on jännittävä kuvaus perheen yhteisestä arjesta, jota äiti ja isä tulkitsevat eri näkökulmasta."

Luin tätä aika ristiriitaisin tuntein, mutta hyvä, että tunteita herätti? Omista vauvavuosista on aikaa, mutta väistämättä vertaili lukemaansa omiin kokemuksiinsa. Rakkaus vauvaan on yhteinen kokemus, ja tasapainottelu työn ja lapsen kanssa olemisen välillä, mutta oma elämäni vauvojen kanssa ei sisältänyt jatkuvia kahvila-, baari- ja ravintolakäyntejä, eikä biletystä ja harrastuksiakaan siinä määrin kuin kirjan julkkisvanhemmilla, viihdyin vauvojeni kanssa paljon pienemmissä kuvioissa. Vähän tirkistelyfiilis tätä lukiessa tuli.

Korvamatohaasteen vapautus BC-miitissä :)

Mä olen lukenut tämän jo joskus muutama vuosi sitten. Silloin lapsettomana jo ihmettelin, miten Simo oli koko ajan iltaisin oluella. Nappasin tämän miittipöydältä, koska tekee mieli vilkaista tätä uusin silmin, nyt itsekin äitinä ja vauvavuosi vielä ehkä hyvin muistissa.

Hei,
olet löytänyt bookcrossing-kirjan. Toivon, että ilmoittaisit löydöstäsi täällä, jotta tiedän kirjan jatkavan matkaansa. Voit lukea kirjan ja vapauttaa sen uudelleen haluamaasi paikkaan tai voit vaikkapa antaa kirjan ystävällesi. Mitä tahansa kirjalla teetkin, kuulisin siitä mielelläni.

Lukuiloa!