Rautialan ruukinkartanon ylhäinen väki odottaa epäillen lasiruukin yllätysperijää. Kapteeni Robert Bravert on palvellut vuosikaudet Venäjän armeijassa. Paroniperhe muistaa pojan harjastukkaisena tuppisuuna.

Miten typerys osaa selvittää seuraelämän pyörteet ja ruukin horjuvat talousasiat? Ainakin kapteenille on hankittava vanhaan sukuun sopiva vaimo. Mutta kapteenin eno, todellinen valtioneuvos ja helsinkiläisen eleganssin mestari Axel Hallenburg tyrkyttääkin paikalle mitätöntä pappilan tytärtä.

Eikä yksi epätoivottu perillinen riitä. Naapuriin Hammarlundin ikivanhaan kivilinnaan ilmaantuu toinen perijä perheineen. Kukaan ei ole kuullut pikku Fredrikistä, saati hänen äidistään Claudia Bravertista. Salaperäinen paronitar järkähdyttää koko tienoota. Hankaluuksia on varmasti tiedossa, sillä leskiparonitar ja hänen filosofi-isänsä eivät anna periksi.

Kaari Utrion uusi epookkikomedia sijoittuu 1830-luvun Lounais-Suomen ruukkien, kartanoiden ja pappiloiden maailmaan. Perinnöt, säätyrajat ja vanhempien valta määräävät ihmisten elämää, mutta rohkea sydän ei esteitä pelkää. Vaitelias perillinen tarjoaa lukijoille huvia ja hyötyä, tietoa ja mielikuvitusta Kaari Utrion perinteiseen tapaan.

Tammi, 2009

- Celian (näkövammaisten kirjaston) poistokirja

Tartuin kirjaan hieman pitkin hampain, mutta kun minulta puuttui Aakkosten lukuhaasteesta vielä U-kirjain ja tämä oli sentään vähäsen ohuempi kuin toinen TBR-hyllyssäni oleva Utrio, niin alistuin kohtalooni. Ja sepä kannatti, kirjahan vei vallan mukanaan :D Pidän kovasti siitä, että Utriolla on historiafaktat kohdillaan eikä itse kertomuksessakaan ollut mitään vikaa. Elämä niin ruukinkartanossa kuin Helsingissäkin oli kuvattu pikkutarkasti ja elävästi käyttäytymisetiketteineen ja työtapoineen kaikkineen. Papukaijanmerkin Utrio saa siitä, että hän mainitsee kirjassa Suomen ensimmäisen naistaiteilijan Margareta Capsian, jonka teoksiin ja elämään olen saanut äskettäin tutustua :)

Tämä taisi olla vasta toinen Utrion kirja, jonka luin (ensimmäinen oli Saippuaprinsessa keväällä 2014, http://www.bookcrossing.com/journal/12443261/), ja luettuani sen loppuun havahduin siihen, että eihän tässä ollut mitään kunnon romantiikkaa :D Eikös tämän lajityypin kirjoissa sitä pitäisi olla? :P Vasta sivulla 338/342 kirjan sankari toivoo viettävänsä yön samoissa lakanoissa, joita kaakeliuunin lämmössä lämmitettiin kirjan sankarittarelle, tulevalle paronittarelle :D

Osallistun kirjalla slipperbunnyn Aakkosten lukuhaasteeseen 2016-2017, Pamina_81:n Helmet-lukuhaasteeseen 2017 (kohta 28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan) sekä Alejandan Suomalaiseen lukuhaasteeseen.

Seuraavaksi taidan viedä kirjan äidilleni luettavaksi :)