Takakansiteksti:
"Sateenkaariperheissä vanhemmuutta ei määritä biologia vaan rakkaus lapseen.

Heteroparin perhemuoto on yhteiskunnassamme yleisin, mutta suomalaiset kodit edustavat erilaisia ja erityyppisiä perhekokoonpanoja. Tämä kirja on kunnianosoitus näille monenlaisille, sateenkaaren väreissä hehkuville perheille.

'Sateenkaaren alla' antaa äänen kolmellekymmenelle perheelle. Perheistään kertovat naisparit, miesparit, apilaperheet, transvanhemmat, yksinhuoltajahomot tai -lesbot, tukiperheet, sukusolujen luovuttajat ja etävanhemmat. Kirjassa saavat äänen myös sateenkaari-isoäiti ja sateenkaariperheessä kasvanut nuori nainen.

Vaikka sateenkaariperheet rikkovat perinteisiä normeja, ne ovat tavallisia lapsiperheitä ongelmineen ja ilonaiheineen. Perheen määrittely, ihmisten välinen rakkaus ja oman lapsen toive kokoavat ajatukset perimmäisten kysymysten äärelle."

Ringissä lukuaikaa max. kuukausi, koska kirja on melko nopealukuinen.

Rinki, ilmoittautumisjärjestyksessä. Kirja mahtuu pienempään Helposti-kuoreen, mutta järjestystä voi vaihtaa, jos esim. pk-seutulaiset pystyvät tapaamaan toisiaan.

Kesis85
Jaatiina
CandyDarling
oofiri
Koivula5

lii5a

Erittäin kiinnostava ja tärkeä kirja. Kirjassa oli useampi naisparin tarina, koska naisparien perheet ovat tietysti sateenkaariperheiden kirjossa parhaiten edustettuina. Kirja esitteli kuitenkin hyvin erilaisia perheitä ja näkökulmia, vaikka paljon yhteneväisyyksiäkin löytyi. Kirjaan kirjoittaneet henkilöt ovat kirjoittaneet tarinansa toisten tarinoista tietämättä ja siitä huolimatta täsmälleen samoja ajatuksia esiintyi useammissa teksteissä. Paljon yhteisiä pelkoja ja ajatuksia, vaikka perheet ja lähtökohdat perheen perustamiselle ovat olleetkin erilaisia. Olisipa upeaa, jos joku tutkisi joskus näitä sateenkaariperheiden pelkoja. Ei siis pelkästään pelkoja esimerkiksi siitä, miten neuvolassa suhtaudutaan vaan esimerkiksi lapsettomuuspelkoja.

Itseäni hieman häiritsi se, että kirjan teksteistä julkkisten ja aktiivien tekstit oli omilla nimillä, tavisten ei. Ratkaisuksi olisin ehdottanut mieluummin sitä, että kaikki tekstit olisivat olleet ilman nimiä eikä tässä kirjassa ratsastettaisi kenenkään muilla meriiteillä.

Olen aina pohtinut sitä, miten sateenkaariperheiden erotilanteissa lasten suhteet ei-biologisiin vanhempiin säilyvät. Jotenkin tuntuu, että vaikka ydinperhetilanteessa biologilla ei juuri olekaan väliä, eron jälkeen sillä onkin iso merkitys kumpi, esimerkiksi kahdesta äidistä, lapsen on synnyttänyt. Tällainenkin tilanne kirjassa tuotiin esille, arvokas kertomus tämäkin.

Täydet pisteet tekstien kerääjille, niin monipuolisesti erilaiset perheet tulivat tässä kirjassa esille. Tekstit tietysti olivat keskenään eri tyylisiä, osa mukaansa tempaavampia ja tunteisiin vetoavampia kuin toiset, mutta kaikki varmasti kirjoittajiensa näköisiä.

Kiitoksia kirjasta, varmaan aika pian tulee tai yritän lukea ni saan sit jyväskylän reissulla annettua eteenpäin.

nyt tää tuli luettua ja oska itellä ei oo mitän tietoa mutta joten luin ihan tietokirjanaki mutta jotaki kertomuksia jotka kolahti

"Avioliiton Ulkopuolella syntynyt"

kun tämän luvun luin ni piti kirjoittaa paperille pohdintoja, tässä niitä syntymävalmennus otettiinko tasavertaisesti huomioon kaikki eikö olisi voitu puhua puolisosta. erityisesti myös kosketti puolison äitin käytös vaikka ei hyväksyisi lapsen elämäntapaa ukoiisin että lapsiolisi aina äidille rakas, mietin myös oliko siinä myöskin tietämttömyyttä, pelkoa.

ja sit tää lause "avioliiton ulkopuolella syntynyt" ukeeko silloin myös kun heteroparien lapsi saa alkunsa hedelmöityshoidolla tai adoptoidaan lapsi.

myös sateenkaarimummun kertomus oli mukavaa luettavaa. kirjassa heijastui paljonmyös os oli saanu asiallista kohtelua osa paljon asiattomampaa.

avarsi myös omaa näkökulmaa ja koskaan itedä miloin ossai muodossa omassakin työssään törmää asiaan ni on hyvä tietää

perjantaina koitan jyväkylässä saada jaatinalle jotain kautta menemään

Kiitos kirjasta! Sain sen kuitenkin postin kautta pe 22.5.

Kirja oli mielenkiintoinen, kiitos ringin järjestämisestä.

Eräs tarina tuntui kovin tutulta ja tekstin lopusta sainkin sitten lukea tuttavani nimen. Aiemmista journaaleista oli jäänyt mieleen, että julkkisten nimet olisi mainittu, niin mietin pitkään, onko hän julkkis. Ei nyt sentään, ilmeisesti aktiivi kuitenkin.

Minua ei kyllä häirinnyt, että osa tarinoista oli kerrottu omalla nimellä. Yhtä tavallista/epätavallista/pientä/suurta oli kaikkien elämä.

P.S. Kirjassa oli jo tahroja, kun sain sen...

Kirja tuli postissa tänään, kiitos paljon ringistä!

Kiitos paljon kirjan ringittämisestä, Kipsu! Olen todella iloinen, että vihdoinkin on julkaistu myös suomeksi kirja sateenkaariperheistä, joissa perheet itse kertovat itsestään. Pidin kirjasta kovasti, ja monet tarinet koskettivat. Toisaalta tarinat olivat myös aika lyhyitä, ja olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Tuntuu, että lyhyissä tarinoissa on helposti riski, että ihminen sen takana jää etäiseksi, jos tarina on pelkkä pintaraapaisu elämästä. En kuitenkaan kokenut, että etäiseksi jääminen olisi ollut suuri ongelma tämän kirjan kohdalla.

Olin positiivisesti yllättynyt, että kirjaan oli saatu mukaan niin monenlaisia perhekokoonpanoja, kun tuntuu että naisparin ja lasten muodostama ydinperhe on niin selkeästi se yleisin sateenkariperhemuoto. Ja vaikka kirjassa oli monen naisparin tarina, ne olivat kaikki kuitenkin erilaisia, joten kirja ei onneksi missään vaiheessa alkanut toistaa itseään. Vaikka naisparien tarinoissa oli paljon samaa, oli jokaisella myös sellaisia kokemuksia, joita muilla ei ollut. Tosin näin lyhyissä tarinoissa eroavaisuudet eivät ehkä päässeet niin hyvin esille kuin pidemmissä.

Vaikka kirjassa on mukana myös yksi sateenkaariperheen lapsen tarina, keskittyy silti suurin osa tarinoista lapsen saamiseen, osalla kirjoittajista ei vielä edes ole lapsia. Olisi ollut mielenkiintoista lukea, että miten sateenkaariperheellisyys näkyy arjessa isompien lasten kanssa, vai näkyykö mitenkään. Toisaalta eräs ystäväperheeni kommentoi, että ihanaa kun nuorimman lapsen perheensisäinen adoptio meni läpi, nyt on sateenkaariperheen perustamiseen liittyvät erityisvaikeudet ohi ja voi keskittyä tavalliseen lapsiperhearkeen. Epäilen, että juuri tästä syystä monet tarinat keskittyvät lasten saamiseen ja lapsenkaipuuseen - sitten kun lapsia on, sateenkaariperheellisyyden vaikutukset arkeen vähenevät.

Minusta oli hienoa, että monessa tarinassa käsiteltiin myös lapsettomuutta, sillä se näyttäytyy sateenkaaripareilla hieman erilaisena kuin heteropareilla. Esim. lahjasiittiöiden käyttö harvoin on samanlainen surun tai varsinkaan järkytyksen paikka kuin heteroparilla, joten jotkut heteropareille suunnitellut resurssit eivät sellaisenaan oikein istu sateenkaaripareille. Toisaalta sateenkaariperheillä on omat haasteensa saada hoitoja, eikä Kela tällä hetkellä myöskään korvaa niitä. Järkyttävintä on, että Kela ei korvaa edes lääkkeitä - ei niitä huvikseen syödä lapsettomuushoidoissa, mutta nähtävästi ovulaation puuttuminen lakkaa olemasta lääketieteellinen ongelma, jos seurusteleekin naisen kanssa. Tähän mennessä julkinen terveydenhuolto on myöskin kieltäytynyt hoitamasta naispareja, jopa siinäkin tapauksessa että raskautta yrittävällä naisella on jokin lääketieteellinen ongelma, jonka takia raskaaksituleminen vaatii muutakin kuin lahjasiittiöitä. Tällä hetkellä vaihtoehdot naispareille on siis todella kalliit hoidot yksityisellä ilman Kela-korvauksia tai koti-inseminaatio tunnetun luovuttajan avulla. Ja jos koti-inseminaatiot eivät tuota tulosta, niin julkiselta puolelta ei silti saa apua, koska siellä ei auteta ellei hoitoihin tulevat mies ja nainen ole parisuhteessa keskenään. Raskaaksitulemisen vaikeudet johtavat siis erilaisiin ongelmiin, riippuen siitä seurusteleeko naisen vai miehen kanssa. Miehille lapsenkaipuu taas on vieläkin vaikeampi asia, koska oman lapsen saamiseen on aina löydettävä nainen. Sijaissynnytysjärjestelyt ovat Suomessa kiellettyjä, mutta jos asia kiinnostaa, niin suosittelen blogia Matkalla perheeksi, jossa suomalainen heteropari kertoo matkastaan vanhemmiksi USA:ssa tapahtuvan sijaissynnytyksen avulla.

Itselleni eräs mieleenpainuvimmista tarinoista oli transtaustaisen pariskunnan yritys saada lapsia. Tulee taas mieleen, että Suomen laki on kyllä niin p*****stä, kun tällä hetkellä juridisen sukupuolen korjaaminen edellyttää pakkosterilisaation. Tuossa ei vaan ole mitään järkeä, eikä se mitenkään edes estä transihmisiä saamasta lapsia, kuten tarina juuri osoittaa. Toivon mukaan lakia muutetaan mahdollisimman pian, jotta transihmisten tarpeeton kiusaaminen valtion taholta loppuu.

Kirjassa oli myös Emmi Pihlajaniemen tarina "Monikulttuurinen perheeni". Kirjoitus oli harmillisen lyhyt, mutta Pihlajaniemi on onneksi antanut haastatteluja medialle, YLE:n artikkeliin Sateenkaariperheet eriarvoisia EU:ssa ja New York Timesille: On Gay Marriage, Europe Strains to Square 27 Interests. (Tosin nyt heinäkuussa 2015 tuli juuri positiivisia uutisia: napolilainen tuomioistuin oli päättänyt, että Italian on tunnustetta ulkomaalaisten samaa sukupuolta olevien parien avioliitot. Mitenkähän tuo toimii, jos vain toinen osapuoli on ulkomaalainen...) Myös kirjan viimeisen tarinan kirjoittanut sateenkaariperheen lapsi Ronja Salmi oli mediassa esillä kirjan ilmestymisen aikaan, esim. Valomerkki kirjoitti hänestä artikkelin Sateenkaariperhe antoi pohjan rohkeille valinnoille.

Yhteenvetona voisin sanoa, että olen iloinen, että suomeksikin on julkaistu sateenkaariperheiden itse kirjoittama kirja, ja toivottavasti näitä tulee vielä tulevaisuudessa lisää. :)

Vastauksena Kesis85:n kysymykseen: lapsen syntymätodistukseen tulee merkintä "avioliiton ulkopuolella syntynyt" silloin kun lapsen äiti ei ole avioliitossa. Koska rekisteröity parisuhde ei ole avioliitto, niin tämä ikävältä kuulostava merkintä tulle myös silloin kun lapsi syntyy suhteensa rekisteröineelle naisparille. Onneksi 2017 tulee tasa-arvoinen avioliittolaki, jonka jälkeen avioliitossa oleville naispareille ei enää tule lapsen syntymätodistukseen tuota tekstiä. Tekstillä ei ole siis mitään tekemistä sen kanssa, että onko lapsi saanut alkunsa hedelmöityshoidoilla vai ei, vaan ainoastaan äidin siviilisäädyllä.

Hedelmöityshoidoissa on muuten sellainen todella syrjivä käytäntö, että vain heteropareja hoidetaan pariskuntana. Jos mies ei tuota siittiöitä, ja tarvitaan lahjoittajan apua, miehestä tulee kuitenkin automaattisesti lapsen isä. Jos taas naispari käyttää lahjasiittiöitä, toinen äiti joutuu adoptoimaan oman lapsensa, ennen kuin lapsi on juridisesti molempien vanhempiensa lapsi. Tuossa on selkeä ero, joka perustuu ainoastaan siihen, onko pariskunta samaa vai eri sukupuolta keskenään. Toivon mukaan tämäkin laki korjattaisiin pian nykyaikaiseksi.

Annan kirjan oofirille miitissä. Lukuiloa!

Sain miitissä tänään, ja luin saman tien jumppatunnin alkua odotellessa.

Tällaista kirjaa olisin kyllä kaivannut ennen esikoisen syntymää 1998. Tutkija Paula Kuosmasen määritelmän mukaan apilaperheet muodostavat sateenkaariperheiden neljännen aallon vuoden 2000 jälkeen. Olimme siis aallon harjalla, esikuvia ei ollut, paitsi mitä ulkomaisista kirjoista sai haalituksi. Huolella nelisin laatimamme intentiopaperi meni malliksi Sateenkaariperheiden ABC-kirjan ensimmäiseen painokseen. Rautalangan vääntöä riitti neuvolasta lastenvalvojaan - mm. isyyslaki ei ollut vielä muuttunut nykyiselleen. Toisaalta usein ihmiset yllättivät iloisestikin.

Nyt sateenkaariperheitä on vaikka minkälaisia. Monien tarinoiden tunnelmat olivat silti tuttuja, sekin, että kaikki ei mene niin kuin oli ajatellut.

En kokenut mitenkään häiritseväksi sitä, että osa teksteistä on nimellä ja osa nimettömiä. Ajattelin, että kukin kirjoittaja on itse voinut päättää julkisuuden asteen.

Kiitos ringistä! Jatkaa matkaa Koivula5:lle.

Kirjan vuosi 2015 -haasteessa tämä saa olla numero 23 (pystyy lukemaan päivässä).

Lähtee postissa seuraavalle rinkiläiselle.

Kiitos, tänään tuli postin mukana!

Kirja luettu. Minua ilahdutti, että melkein kaikissa kirjoituksissa kerrottiin, ettei ole saatu negatiivista kommentointia ja kaikki ovat suhtautuneet hienosti. Toivottavasti näin on ihan yleisesti - mutta pelkäänpä, että mm. maantieteelliset seikat vaikuttavat...
Vähän itseäni häiritsi, että suurin osa kirjoituksista oli lapsen saamisesta kertovaa (ymmärrän toki asian tärkeyden!) (kirjan nimeksi olisi melkein sopinut paremmin "Kertomuksia perheen perustamisesta") mutta olisin toivonut erilaisista perhetilanteista juttuja enemmän (esim. lasten ollessa isompia). Kaikenkaikkiaan kuitenkin mielenkiintoinen ja ajattelemaan paneva kirja. (Ja toivomaan - ettei vain tulisi mitään ees/taas -hyppelyä lakiasioissa.))

Osallistun Kirjan vuosi 2015 -haasteen kohtaan 3 sekä elokuun vapautushaasteeseen.

Lähtee postitse ringin seuraavalle eli lii5alle.

Kiitos, kirja saapui tänään.

Luettu. En taida kommentoida enempää. Paljonhan tässä on jo edellä sanottu. Seuraavaksi ilmeisesti palautus Kipsulle.

Palautettu Kipsulle kierrätysmiitissä.

Kirja palautui minulle ja on lainattavissa.

CandyDarling vastasikin jo hyvin esimerkiksi tuohon avioliiton ulkopuolella syntymiseen ja oman lapsensa adoptoimiseen, joten ei ole niitä enää tarvetta täydentää.

Koivula5 kertoi, että häntä oli häirinnyt se, että niin moni tarina kertoi lapsen saamisesta eikä siitä varsinaisesta lapsiperhe-elämästä. Kirjassa toki oli kaksi tarinaa, joissa lasta vasta yritettiin ja useampi tarina, jossa lapsia jo oli, mutta näissäkin tarinoissa kerrottiin lapsen yrittämisestä ja saamisesta. Tämä varmaankin johtuu siitä, että oikeastaan tuo lapsen yrittäminen ja hankkiminen on se vaihe, jossa se sateenkaariperheys näkyy. Kun nyytti on sairaalasta tuotu kotiin, eletään vauvaperheen arkea. Ei silloin ole juurikaan merkitystä sillä, kuinka monta aikuista perheessä on ja mitä sukupuolta he edustavat. Lapsen hankkiminen klinikalla vie aikaa ja rahaa ja naispari joutuu helposti kokemaan asioita, joita ei keskivertoheteropari koe, joudutaan käymään läpi asioita, joita lapsettomuudesta kärsivät joutuvat. Lapsen hankkimisen hinta voi helposti nousta 5-numeroiseksi luvuksi, mutta ne arkiset kurahousut ovat joka perheessä yhtä kalliita. Olen silti Koivula5:n kanssa samaa mieltä siitä, että olisi ollut mukavaa, että teksteissä olisi ollut enemmän mukana myös tarinaa siitä, ovatko perheet lasten kasvaessa kokeneet ennakkoluuloja.

Kiitos kaikille kommenteista.