Runoja. Porvoo : WSOY 1991. Sidottu, 85 sivua.
Päällys: Urpo Huhtanen.

Takakansi:
Pentti Holappa on kirjoittanut vahvan, moniaalle ulottuvan runokokoelman. Sen Luonnonkuvia-sarjassa tarkkasilmäinen, lempeän ironinen ja välillä järkyttynyt havainnoitsija tilittää kokemaansa. Idylli välähtää hetkeksi näkyviin, pirstoutuu. Runo puhuttelee sisältöjensä koskettavalla läsnäololla.
Kokoelman keskeislyyriset tunnot ja aistikkaat rakkausrunot vaihtuvat hetkessä yleismaailmallisiin näkyihin. Pentti Holappa kirjoittaa kantavaa globaalia runoa, jonka lähtökohta on yksityisen ihmisen vavahdus.

Petti Holappa Kirjasammossa
Pentti Holappa Wikipediassa
Pentti Holappa, kirjailijan kotisivu

Finlandia-palkintoehdokas 1992

Holappa kirjoittaa hienosti mutta onnistui tässä kirjassa myös jotenkin järkyttämään. Viehättävät Luonnonkuvat tuntuvat välillä räjähtävän pahaa-aavistamattoman lukijan silmille. Kaikkineen kumminkin pidin kirjasta kovastikin; likipitäen joka runossa on jotain puhuttelevaa, jopa kohottavaa. Tykästyin moniin runoihin, mainitaan esimerkkinä vaikka Japanilaiset. Ainoa negatiivinen seikka löytyy sanoilla ”Syyskuu alkaa” alkavan runon otsikosta: Syysykuu alkaa. Onhan tämä kirja julkaistu 90-luvun laman alkuvuosina, mutta kai nyt WSOY:lle sentään joku oikolukutaitoinen jätettiin? Edellinen lukija oli nähtävästi vaikuttunut Tartunta-runosta; sivun kulma oli koirankorvalla. Itse en ihan niin realistista yhdyntäkuvausta kaipaa, mutta makunsa kullakin.