Ruotsinkielinen alkuteos Inget ljus i tunneln. Suomentanut Tarja Teva. atschi!-pokkari, Schildts kustannus Oy, 2009.

Eräänä varhaisena elokuun aamuna aivan Helsingin keskustasta löytyy murhatun naisen ruumis. Kaupunkia on kiusannut helleaalto, ja linja-autoaseman kohdalla on vain Kampin ammottava kuilu. Johtolankoja on vähän, ja poliisivoimat kamppailevat aikaa vastaan. Iskeekö murhaaja uudestaan? Oliko uhri sattumanvaraisesti valittu vai sarjan ensimmäinen? Miksi nainen murhattiin? Löytyykö selitys Helsingistä, Vantaalta vai pienestä pohjanmaalaisesta Purmon kunnasta?

Ensimmäisessä dekkarissaan Ei valoa tunnelissa Marianne Peltomaa esittelee lukijalle komisario Heimo Partasen ja vanhemman rikoskonstaapeli Vera Gröhnin. Kun kuolleen naisen taustat selviävät, jännitys tiivistyy ja oikeat kysymykset alkavat erottua: Mikä rooli on uhrin sisarella ja opiskelutovereilla? Kuka on PK ja kenen sandaalit Ella Svahn näki linja-autoasemalla?

Marianne Peltomaa on rakentanut jännityksellä ladatun rikosromaanin siitä, mitä voi tapahtua lämpimänä elokuun iltana, joka alkaa persikkasiiderillä ja kevyellä flirtillä. Ei valoa tunnelissa on myös romaani naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja naisten pelosta. Teos on Suomen ehdokas pohjoismaisessa Lasiavain-dekkarikilpailussa vuonna 2005.

Ensin minulla oli vaikeuksia päästä sisälle tekstiin ja jouduin tankkaamaan virkkeitä uudestaan ymmärtääkseni, mitä niissä oikeasti sanottiin. Voi olla, että tämä johtui omasta keskittymättömyydestäni.
Loppujen lopuksi kirja kuitenkin imaisi mukaansa. Huolimatta päähenkilöiden haahuilusta, ja kykenemättömyydestä selvittää rikos. Toisaalta heidän inhimillisyytensä myös viehätti.
Loppuratkaisu oli mielestäni sangen erikoinen, suorastaan epäuskottava.
Kirjailija oli minulle uusi tuttavuus. Todennäköisesti tulen lukemaan hänen muutakin tuotantoaan, kun käsiini saan.

Posti kuljettaa StinaPille.

Olipas nopea toimitus. Sivusto näyttää mulle, että kirja on lähtenyt vasta 22 tuntia sitten liikkeelle. Kiitos! :)

En hoksaa, että olisin lukenut Marianne Peltomaalta mitään. Kiinnostavalta tämä ainakin vaikuttaa!

Aika kiva kirja! Lukiessani alkoi muisti palailla ja päättelin, että olen lukenut jomman kumman tämän kirjan jatko-osista, sillä Vera Gröhn oli sittenkin tuttu tyyppi :)

Kirja ei ollut liian jännä eikä sitä lukiessa tarvinut hytistä jännityksestä, kuten joitakin dekkareita lukiessa. Tässä oli enemmän pohdiskelua ja siksi se sopikin välipalaksi, jonka itse asiassa ahmaisin yhdessä illassa.

Kiitos kirjasta ja Haapajärven miitistä! Olikohan eka bc-miitti Haapajärvellä ikinä koskaan??
Ja montako jatko-osaa tälle kirjalle on? Onko tämä trilogia vai jotakin muuta??