Pimeä viivähtää vielä hetken valon yllä ja ennen kuin päiväntaitteen punainen juova piirtää itseään itäiselle ilmanrannalle ja sokaisevat valonsäikeet kirmaisevat ilmoille, olemme rakastelleet kaksi kertaa. Kuohuvaa, poreilevaa viiniä kaipaamme: emme tunne vielä Bordeauxin laatua.

Emmekä halua tuntea toisiamme, onhan meillä paljon hauskempaa ilman tuntemuksien ahtaita kahleita tai sanojen hankalaa vankilaa, ja nyt minä tiedän että kun lähden seuraavan kerran matkalle, meninpä sitten minne vain, niin ostan itselleni mustan leveälierisen miestenhatun muistoksi.

Esikoisteos. Lyhytnovelleja eli lyhykäisiä lastuja - miniatyyrejä. Aihepiiri vaihtelee rakkaudesta raukkuuteen. Kielemme vanhat, soreasti sointuvat rikkaudet niveltyvät saumattomasti nykyajan yleiskieleen, sekä sen ylä- että alarekisteriin.

Raija Valkola on syntynyt Joensuussa vuonna 1956, kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1976 ja sitten lähtenyt maailmalle eli Triesteen Italiaan, jossa on asunut jo kaksikymmentä vuotta.

Like 1997

- Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokas vuonna 1997

Varattu kirjan hepanneelle Annimannille :)

Annimanni saa kirjan illan He_Ri-miitissä. Osallistun sillä Chanian Vapautusten vuosi 2015 -haasteeseen.

Kiitos! Olen viime aikoina ihastunut entistä kovemmin lyhytproosaan, joten tämä kiinnosti.

Voi ei, nyt tökkäsi. Luin tätä puoleen väliin - ja vain siitä syystä, ettei ollut bussilukemisena muutakaan - mutta sitten jätin kesken. En kestä Valkolan tyyliä, jota leimaavat nuo "vanhat, soreasti sointuvat rikkaudet".

Nappasin tänään Kuopion miitistä. Novellit kiinnostavat.