Takakannesta:

Teos, joka mullistaa käsitykset siitä, mitä tyttönä kasvaminen merkitsee.

Afganistania hallitsevat melkein yksinomaan miehet. Pojan syntymä on siellä juhlan aihe, tytön syntymää saatetaan surra. Mutta on olemasa kolmas vaihtoehto, bacha posh: tyttö jota kasvatetaan väliaikaisesti poikana.

Toimittaja Jenny Nordberg toi bacha posh -ilmiön julkisuuteen New York Timesin artikkelissa 2010. Kirjassaan hän syventää aietta henkilökuvien ja matkakertomusten avulla. Syntyy väkevä ja koskettava kuva siitä, millaista tytön on elää poikana Afganistanin epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa.

Nordbergin mieleenpainuvaan henkilökaartiin kuuluvat Azita, naispoliitikko ja parlamentin jäsen, jonka on menestyksestään huolimatta pakko muuttaa neljäs tyttärensä Mehran-nimiseksi pojaksi; Zahra, villikko, joka kieltäytyy murrosiän jälkeen palaamasta naiseksi; Shukria, joka kahdenkymmenen miehenä eletyn vuoden jälkeen menee naimisiin ja synnyttää kolme lasta; Nader, joka ystävystyy poliisina toimivan Shahedin kanssa ja päättää jäädä pysyvästi mieheksi.

Nordberg on ainutlaatuisella tavalla päässyt sisään Afganistanin yhteiskuntaan, joka on yksi maailman suljetuimmista. Hänen johtopäätöksensä naisten keskeisestä roolista yhteiskunnassa viittaa paremman tulevaisuuden mahdollisuuteen ja herättää varovaisen toivon kipinän.

-Varattu Taryalle-

Alunperin luin lyhyen artikkelin tästä kirjasta jostain lehdestä ja kiinnostuin. Olen viime vuosien aikana lukenut muutamia Afganistaniin sijoittuvia kirjoja, joten senkin takia kiinnostuin tästä. Tässä kirjassa tulikin esiin muutamia jo minulle tuttuja asioita.

En muista milloin viimeksi olisin lukenut minkäänlaista tietokirjallisuutta, joten alussa tämän lukeminen tuntui jotenkin työläältä ja hitaalta.

Totuin kuitenkin kirjan tyyliin ja tämä olikin loppujen lopuksi todella mielenkiintoinen kirja bacha posh -ilmiöstä. Minä en ollut tästä ilmiöstä ikinä ennen kuullutkaan. Kirjassa kerrottiin myös Afganistanin historiasta ja pohdittiin ilmiön taustoja ja sitä mistä syystä tyttöjä kasvatetaan poikina. Yllätyksenä minulle tuli myös se, että myös monissa muissa maissa tätä ilmiötä esiintyy, vaikkakin eri nimellä. Toki tämä ilmiö keskittyy tämän tyyppisenä niihin maihin, joissa naisten asema ei ole samanlainen kuin miesten. Surullistahan se on, että tytön täytyy kasvaa lapsuusaikansa poikana voidakseen olla vapaa! Jenny Nordberg on haastatellut kirjaa varten bacha posheina eläneitä naisia ja osa naisista tyytyi osaansa muuttua taas naiseksi murrosiän kynnyksellä, koska niin "kuuluu tehdä". Osalle se taas oli vaikeampaa eivätkä he halunneet "palata naisiksi" elettyään lapsuusaikansa vapaana.

Kirjan vuosi 2015 -haaste: 9. Tietokirja

Tämä kirja on menossa Taryalle, joka ei ole pks-vakiomiittiin tulossa, mutta ilmeisesti Kesis85 on lupautunut kuriiriksi? Jos näin on, isot kiitokset kuriirille!

Vaikutti niin kiinnostavalta että luin itsekin ja tykkäsin, mielenkiintoista elämää vaikka rankkaakin. Kun rjassa pääsi vauhtiin ei malttanut lopettaakaan, jollain tavoilla heräs sit taas ajattelemaan miten hyvin asiat suomessa onkin vaikka ollaanki vlillä tyytymättömiä viranomaisten päätöksiin.

Joku jossain kommentoi et on paha tapa syödä kuormasta, näköjään mäki opin sen pahan tavan ;)

Keskiviikkona tarkoitus nähdä Taryan kanssa ni hän saa sen sitten

tämän sain kuriroitavaksi elokuun mititissä taryalle ja tässä lissä tosaan itekin luin ja viime torstaina Tarya sai tämän lopulta Heri-miitissä

Sain tämän toivelistakirjan viime torstain He_Ri-miitissä Café Esplanadissa, kiitos Flower sekä kuriiri-Kesis! Täytyy koettaa löytää tälle paikka tuosta TBR-pinon yläpäästä ;)

Varattu sakirmolle, jonka hippasin tällä Toivelistahipassa. Toimitus varmaankin loppuvuodesta, kun tuota TBR-pinoa riittää ;)

Luin kirjan joulunpyhinä rinnan fiktiivisten kirjojen kanssa, sillä tämän lukeminen oli yllättävän hidasta. Suunnilleen kolmanneksen luettuani aloin jo vähän kyllästyä toistoon - tätä samaako loputkin kirjasta olisi..? No ei ollut vaan kirjasta sai monipuolisen kuvan bacha poshista ja samalla naisten sorrosta niin talebanien aikaan kuin ennen ja jälkeen talebanien.

Kuten kirjassakin todetaan, syy koko ilmiöön on yhteiskunnan toimimattomuus, kun keksittykin poika on parempi kuin ei mitään (=tyttö). Länsimaalaisen on vaikea ymmärtää kulttuuria ja uskontoa, jossa tavallisten kauppa- ja muiden käytännön asioiden hoitaminen, harrastaminen, ulkona liikkuminen ja ystävien tapaaminen, opiskelu ja työnteko ovat naisilta poissuljettuja elämänalueita. Kun kotoa poistuminen käy vain miespuolisen perheenjäsenen valvonnassa, pojaksi puettu kuusivuotias tyttökin kelpaa tällaiseksi saattajaksi ja naisen (=perheen) elämä helpottuu. Monesti lasta tarvitaan myös työntekoon ja kun poikaa ei perheessä ole eikä tyttö voi tehdä työtä kodin ulkopuolella tai edes poistua kotoa, hänet on puettava pojaksi.

Kirjaa lukiessa tuli monen monta kertaa mieleen, että kyllä Afganistanin yhteiskunta on nyrjähtänyt. Heti kirjan alussa tuli selväksi, että pojan synnyttäminen on jokaisen naisen velvollisuus ja koko suvun ja yhteisön pakkomielle. Parlamentaarikko Azitalle "pojattomuudesta johtuva naljailu ja epäluuloisuus ulottuivat väistämättä koskemaan myös hänen kyvykkyyttään lainlaatijana ja julkisuuden henkilönä. [---] miten hänen voi uskoa saavan mitään aikaan politiikassa, jos hän ei pystynyt edes lahjoittamaan miehelleen poikaa?" Ja Azita oli sentään miehensä toinen vaimo, joka oli otettu ensimmäisen vaimon onnistuttua synnyttämään vain tytön. On siinä miehellä, perheellä ja koko suvulla kamala kohtalo ja häpeä, kun ovat löytäneet vain epäkelpoja naisia..

Siinä mielessä poikien suosimisen jotenkin ymmärtää, että he ovat vanhempiensa vanhuudenturva. Toisaalta kun naisten eliniänodote Afganistanissa on 44 vuotta, ei ainakaan äideistä kohtuutonta taakkaa luulisi tulevan kenellekään. Mutta sitten taas lyödään märällä rätillä päin naamaa: ".. heikon älynsä vuoksi nainen rinnastetaan eläimeen, jolta puuttuu viisaus. Jos tyttö selviää hengissä, hän voi joutua kulkemaan nälissään, koska tytön ruokkiminen on yleensä toisarvoista ja on tärkeämpää ruokkia perheen poika, joka saa parhaat palat ja yllin kyllin syödäkseen." Bacha poshiksi muuttuminen voi siis taata köyhän perheen tytölle ruoansaannin.

Perustelut tyttöjen syrjimiselle ovat islamia tuntemattomattomalle käsittämättömiä. Esimerkiksi koulutus on vain poikia varten ja syy on selvä: "Liika koulutus voi tehdä tytöstä vähemmän houkuttelevan puolison, koska hän saattaa suunnitella töihinmenoa tai muuttua vain liian itsepäiseksi." Sulhasen etsiminen voi vaikeutua senkin takia, että tytön äiti käy työssä ja näyttää sillä huonoa esimerkkiä. Millainen perhe (=mies) päästää naisen ulos kodistaan? Liian edistyksellinen.

Muistan lukeneeni jostain aiemmin, vuosia sitten, hyvän ja kelvollisen naisen määritelmän: avioliittoon mentyään nainen ei poistu miehensä kotoa (jonne muutti häiden jälkeen) kuin vasta hautajaisiinsa. On onnetonta, että Afganistan elää vielä tuota aikaa - eikä taida olla edes ainoa.

Aikooko Afganistan koskaan nousta surkeasta taloudellisesta ja sosiaalisesta tilastaan? Maahan on kirjankin mukaan syydetty sadoissa avustusohjelmissa mielettömät määrät euroja ja dollareita, mutta jos kulttuuriin ei kerta kaikkiaan sovi se, että 50 % kansasta oppisi lukemaan* ja tekisi tuottavaa (palkka)työtä, vaikeaapa sieltä on nousta.

Bacha poshien yhteydessä on aika lailla liioiteltua puhua sukupuoli-identiteetin häiriöstä ja transseksuaalisuudesta. Kyse ei ole mistään sisäsyntyisestä asiasta vaan nämä tytöt on määrätty joko syntyessään tai muutaman vuoden ikäisenä esiintymään poikina. (Länsimainen) psykologian ja psykiatrian termistö ei taivu tähän ilmiöön. Ymmärrettävästi on vaikeaa palata naisen rooliin ja alistetuksi, kun on ensin saanut nauttia vapaudesta ja arvostuksesta. Juuri vapaus on se asia, joka kuulemma useimmiten mainitaan miesten ja naisten keskeiseksi eroksi :(

On varmaan totta, että "tytölle voi olla voimaannuttava kokemus elää muutama vuosi poikana". Tuntuu vain niin kovin surulliselta, että Afganistanin tytöt eivät saa mahdollisuutta voimaantua omana itsenään.

Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kirja, joka järkyttää tosiasioillaan. Kiitos Flower78, kun sain lukea tämän!

* 15 vuotta täyttäneistä afganistanilaisnaisista 78 % on lukutaidottomia. Euroopassa asuvien naisten vastaava luku on 1,5 %.

Kesis lupasi viedä kirjan pk-seudun vakiomiittiin 12. päivä, sillä He_Ri on myös tulossa sinne ja on puolestaan lupautunut kuriroimaan kirjoja Turun suuntaan :) Kiitokset kuriireille!!

Antoisia lukuhetkiä sakirmolle!

Kirja löysi tiensä perille, kiitos kaikille asianosaisille!!

Kuten näemmä muutkin, lueskelin tätä kirjaa melko hitaasti ja välissä aina silloin tällöin jonkun romaanin, koska kirja ei ole mitenkään kevyttä luettavaa. Ei tosin myöskään niin raskassoutuista, kuin voisi ehkä etukäteen kuvitella. Itselleni tämä toiseksi sukupuoleksi kasvattamisen ilmiö oli jo ennestään tuttu - kauan sitten törmäsin selostukseen Albanian sworn virgineistä ja satuinpa siellä käydessäni näkemäänkin yhden melko ilmiselvän tapauksen, jonka jälkeen tuli luettua aiheesta siellä sun täällä. Ilmiöhän ei maailmassa rajoitu yksinomaan tytöt -> pojat -suuntaan, vaan esim. Tyynellämerellä ja Aasiassa on tietyissä tilanteissa kasvatettu poikia tytöiksi, samaan tyyliin perheen tarpeiden mukaisesti. No, tämän kirja aihe tietysti oli Afghanistanin tytöt ja heidänkin tarinoitaan oli kiinnostava lukea, mutta lukisin itse ehkä mieluummin yleismaailmallisempaa pohdintaa asiasta.

Kirja jatkaa matkaansa seuraavaksi He_Rille. Onnea helmikuun kirja-arvonnan voittajalle! :)

(Helmet-lukuhaaste # 42: 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja)

Kiitos toivelistakirjasta! En ehtinyt tätä lukea, kun kuriroin sakirmolle, mutta nyt sain kirjan takaisin.

Tämä kirja ei ollut mielestäni tietokirjaksi kovin raskaslukuinem. Toki kirjailija heti aluksi ilmoittaa, että kirja on subjektiivinen selonteko eli kirjailijan mielipiteet ja ääni kuuluivat koko ajan. Itse en ollut kuullut bacha posh-ilmiöstä, vaikka olenkin jonkin verran Afganistanista lukenut. Mielestäni kaiken järkyttävyyden taustalta paistoi kuitenkin tietynlainen positiivisuus: kaikki afganistanilaiset miehet eivät estä naisiaan kouluttautumasta tai pakota heitä "normaaliin" naisen muottiin. Asioiden on mahdollista muuttua. Toisaalta toisten naisten syrjintä ja asenteet normista poikkeavia naisia kohtaan voivat olla jopa julmempia kuin miesten...

Kirja lähtee kuriirin matkassa eteenpäin. Hippa!

Kiitos toivekirjasta, jonka sain juuri Kerava-miitissä itselleni!

Hyvin kirjoitettu, todella mielenkiintoinen kuvaus naisten elämästä ja asemasta Afganistanissa. Tykkäsin tosi paljon:)
Kirja ansaitsee lisää lukijoita, joten laitoin postitse eteenpäin.

Kirja on täällä, suurkiitos Tyrnimarja!

Kaikki oleellinen tästä kirjasta on varmaankin jo sanottu aiemmissa journal entryissä, joten totean vain että kirja oli mielestäni kiinnostava ja ajatuksia herättävä. Tätä näköjään on toivonut useampikin bookcrossaaja, joten kirja lähtee tilaisuuden tullen matkaan toivelistayllärinä.

Kiitos toivelistakirjasta!!