Takakansi:

"Retkellä olevat koululaiset järkyttyvät pahanpäiväisesti löytäessään metsästä päättömän naisen ruumiin, joka on puettu keskiaikaisiin vaatteisiin. Pihaansa hoitava rouva Wilson kauhistuu, kun puutarhasta löytyy ihmisen pää. Ruumis ja pää eivät kuulu yhteen, ja rikostutkija Karin Adler on ymmällään. Pian löytyy toinen surmattu nainen, ja sitten kolmas. Tappaja tuntuu imitoivan 1600-luvun noitaoikeudenkäynneissä langetettuja rangaistuksia, ja keskiaikaan sijoittuvien roolipelien harrastajat herättävät tutkimusryhmän epäilykset."

Ihan taitavasti kirjoitettu kirja, mutta liikaa noituutta, yliluonnollisuutta ja historiaa minun makuuni! Kun on lukenut isot pinot Läckbergejä, Janssoneja, Jungstedteja, Larssoneja ja muuta pohjoismaista dekkarikirjallisuutta, tuntuu, ettei Rosmanilla ole hirveän paljon uutta annettavaa niitten päälle. Ihan mieluusti tätä silti luki, enkä hyljeksi Rosmanin kirjoja jatkossakaan :)
Edit 050515:
Varattu erpaxille.

Siirtyy BC-tapaamisessa erpaxin lukupinoon :)

Kiitos, että tarjosit tätä luettavakseni! Majakkamestarin tytärtä on kehuttu ja siksi kiinnostaa kokeilla, mitä tästä pidän. Näyttää olevankin Bazar-kustantamon kirja tämäkin - paljon mielenkiintoisia kirjoja ollut tälläkin kustantamolla.

Juuri luin Läckbergin Leijonankesyttäjän, jossa yhdessä juonisäikeessä on kellariin kahlittu lapsi. Tuntuikin hämmentävältä, kun tajusi, että tässäkin kirjassa kellariin on teljetty lapsi.

Kerronta on taidokasta tässäkin kirjassa ja merellinen miljöö on kiehtova. Henkilöitä on kirjassa siinä määrin, että paikoin meni kertaukseksi. Pidin kirjasta kyllä paljonkin, etenkin historian osalta. Yliluonnollisuutta sen sijaan oli minunkin lukutottumuksiini enemmän kuin riittävästi. Rosmanin muitakaan kirjoja en voine jättää lukematta, jos vastaisuudessa niihin törmään. Kiitokset! :)

Vien tarjolle.... Vapautan joka tapauksessa kontrolloidusti.

Voi taivas, taas näitä mahtavia kirjoja edellä journaloineen kaksikon käsien kautta :)! Paljon kiitoksia molemmille. Kiva saada lukea tämä, kun tykkäsin Majakkamestarin tyttärestä tänä kesänä.

Majakkamestarin tyttären luin kesällä 2015, paluussa Bohuslänin maisemiin kesti siis kolme vuotta. Muistikuvat Karinista, hänen poliisikollegoistaan ja paikallistuttavistaan eivät siis olleet enää kovin vahvoja. Kirjan iso henkilömäärä siksi hieman häiritsi aluksi. Tarinan taustojen laaja kuvaileva ote ja korostettu yliluonnollisuus oli paikoin kovinkin tarkkaa, mikä ehkä hieman vähensi juonen vauhtia ja suurinta jännitysimua. Hyvä kokonaisuus joka tapauksessa.

Onneksi kirjalle on vielä uusiakin toivojia, matka jatkuu tänään miitissä.
Kiitos ystäväiset tästä lukumahdollisuudesta!

Toivelukemista LolaRobinille.
Oikein iloista ja antoisaa opiskelijaelämää Ouluun!

Kiitos valtavasti! En koskaan saa miitissä aikaiseksi kiitettyä kunnolla. (Yleensä hämmennyn kun minulle lykätään kirja ja saan töksäytettyä nopean kiitoksen.) Olen jo pitkään halunnut lukea tätä, eikä pieni yliluonnollisuus haittaa. Kirja pääsee toistaiseksi muuttolaatikkoon, mutta näkee päivän valon taas piakoin. :) Oululainen kiittää!