Takakannesta:
"Oletko jo hankkinut vastuuvakuutuksen? Kai olet varannut opettajanpöydän laatikkoon ensiapupakkauksen? Näin Raakelia evästettiin, kun hän kaksitoista vuotta sitten aloitti koulun kaikkien aikojen petomaisimman ekaluokan kanssa.
Villiminkkejä, niitä oppilaat muistuttavat vielä nytkin, abeina. Joitakuita heistä Raakel uskoo tavanneensa näinä vuosina enemmän kuin heidän vanhempansa. Mutta tuntevatko opettaja ja hänen luokkansa sittenkään toisiaan?
Raakel päättää kutsua luokan kotiinsa. Hän haluaa kertoa oppilailleen omasta historiastaan, rakkauksista, joita on salaillut yli kaksikymmentä vuotta."

Olen lukenut aikanaan. Kirja ei ole minun suosikkejani Anja Snellmanin tuotannosta, mutta hyvin kirjoitettu se on, ja lukemisen arvoinen joka tapauksessa.

Löysin kirjan Tampereen pääkirjasto Metson kirjanvaihtokärrystä.

Pyynikinlinnaksi kutsutussa rakennuksessa olevan Emil Aaltosen museon aulan esitepöydällä.

Kävin kenkä- ym. tehtailijana ja kulttuurivaikuttajana tunnetuksi tulleen Emil Aaltosen (1869 - 1949) museossa ensimmäisen kerran nyt Tampereen Museoiden yön aikana. Museossa on esillä Aaltosesta itsestään kertovaa materiaalia, hänen taidekokoelmaansa kuuluvia maalauksia ja jokunen veistos sekä vaihtuvia erikoisnäyttelyitä.

Tämän kirjan vapautin museoon osana pippiksen Turistivapautushaastetta.

Olin Museoiden yön kierroksella minäkin. Snellmanin kirja odotteli edelleen Emil Aaltosen museossa, kun sinne asti pääsin. Poimin sen sitten matkaani, kun museon aukioloaikaa oli jäljellä enää jotain 45 minuuttia. Minäkin kävin muuten nyt Emil Aaltosen museossa ensimmäistä kertaa.