Tätä kolumnikokelmaa näköjään tarttuu mukaani kirppareilta useampikin kappale :) Laitetaan hyvä jossain vaiheessa kiertämään...:)

EDIT 160116
Itäsuomalaisesta taustastani huolimatta luin tätä murretta sujuvasti ja nautin näistä kolumneista, jotka olivat nasevia ja hauskoja. Oikea hyvän mielen kirja!

EDIT 300116
Oli tarjolla hep!-ketjussa, josta sen nappasi tarya.

Hep!-ketjun kirja siirtyy taryalle tänään. Toivottavasti tykkäät!

Sain kirjan jo lauantaina (27.2.), mutta koko viikonloppu sekä eilinen maanantai menivät tien päällä ja pääsin journaloimaan vasta nyt. Laaksosesta tykkään, ehkä henkilöstä vielä enemmän kuin hänen tuotannostaan :) Kiitos kirjasta, seurasta ja kurirointiavusta!

Voi miten mainioita kolumneja Laaksonen kirjoittaa, nämä hakkaavat hänen runonsa mennen tullen! Lukiessani sain muutamissa kohdissa hillitä tirskahdustani, sillä samassa huoneessa nukuttiin päiväunia :) Kolumneista saa todella perusteellisen kuvan varsinaissuomalaisesta ihmisluonteesta, joka tosin ei moneltakaan osin ole kovin kaukana lounaishämäläisestä :D Omat sukujuureni ovat luovutetussa Karjalassa, mutta lounaishämäläiset piirteet ovat myös tuttuja. Kun eilen kerroin Pirkanmaalta kotoisin olevalle ystävälleni Laaksosen kuvaamasta lampaan ja lehmän erosta (s. 97), hän oli täysin samaa mieltä! :P

Muutama kohta on pakko nostaa tähän :D

"VR:n ihmiskäsitys on lepposa: Valtio rautateitte asiakas o ain lomal. Hänel ei ol ikä mihenkkäs kiiru, o iha sama, saappuk määräpaikkaha pari tuntti ennen taik jälkke. Jos juna pyssä yhtäkkiste 6 km ennen Kupitta asema, asiakas mialummi arvuuttele, et mikä mahta olla ja kosk taas liikuta, kon kuulustele mittä tyhjänpäivässi kuulutuksi junailijoilt."

"Kaupunkibussie suunnittelija vaali yhteisöllisyyre ihantei: suamalaise matkustava ain neljä henke hyväntuulisis porukois, hee tahtova pulist ilosest koko matka. Jos sattuis nii hassuste, et joku reissaiski yksinäs, hänest o riamukast tutustu viaraissi ihmissi hiaromal polvi heijän polvias vaste."

"Mut sit o suur joukko sanoi, mink lokiikka tuntu kauhia hämärält - kuin ihmes täl tavaral on tämne nimi annet? [- - -] Tuulikaappi o sama. See kuulostaa juhlaliselt ja mystiselt. Ko tuulikaapi ove ava, kaik mailma myrskyt pääsevä vallales, see siappa suntki pyärtte mukan ilmaha ja kiaputta taivaal. Ja mitä on tuulikaappi meijä jokapäiväses elämäs? Arkisen piän komero, missä makka muavinen kuramatto, pualmärkä sattevarjo ja seittemän kenkkä."

"Omaperäsyys ei tarkot sitä, et tarttis perusta tuahitöppöskurssei, poltta dvd:t roviol, hyljät goretex ja ruvet metsästämä karhuntaljoi. Varma tapa tehrä perinne vastenmiäliseks o ruvet tuputtama sitä simmosenas kansalaisel: Älä ost maito, lyps itte! Älä men autol, lyk tämse lylyn kans! Ei kansallispukku voi pittä, jollei ol omin käsin kutonu kankast! Vaihr Varekses Kantelettare! Kaik kaatu oma mahrottomuuttes ja vanha-aikasuuttes."

Osallistun kirjalla Alejandan Helmet-lukuhaasteeseen 2016 (kohta 36. Kokoelma esseitä tai kolumneja).

Edit 8.3.2016: Yksi pikku juttu jäi vähän kaivertamaan.. Laaksosen mukaan "O värisyttävä, ko kattele oikke hyvi aurattu musta peltto kevätaurinkos." Juu niin on, tuo tilanne siis, mutta mikä on aurattu pelto?? Onko kyseessä taas yksi varsinaissuomalainen sanonta vai kaupunkilaisen tietämättömyys? Ei auralla peltoa aurata vaan kynnetään :O Tämä on minusta sellainen alkeellinen perusasia, että kallistun sille kannalle, että kyseessä on karkean virheen asemesta paikallinen sanontatapa..

Lisätietoa vaikka täältä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Aura_(maanviljely)

Tarjolla tiistain vakiomiitissä Sokoksella!

Kiitos tästä, täytyypä tarkistaa, oliko tämä jopa toivelistakirjani.

Sain kirjan luetuksi (yritin annostella sitä niin, etten hotkaise liian nopeasti vaan nautiskelen huolella) ja se riemastutti minua valtavasti. Tämä on tällaista erilaiseen kulttuuriin kurkistamista minulla, en ole yhtikäs varsinaissuomalainen, mutta olen oppinut lukemaan Laaksosen kirjoittamaa tekstiä jo vallan sujuvasti. Hänen jutuissaan on hyviä oivalluksia, huumoria ja kannanottoja maailmanmenoon. Ja itseironiaa. Pidän hänen asenteestaan elämään ja tunnistan tuttuja juttuja hieman erilaisesta kulttuuristamme huolimatta. Heli Laaksonen on yksi lempikirjailijoistani, joten osallistun tämän kirjan lukemisella ja journaloimisella puskailveksen kolmenkympin haasteeseen.

Tämähän löytyikin Peonion toivelistalta. Yllätys hänelle siis PKS-välipäivämiittiin. Hyvää uutta lukuvuotta!

Kiitos iloisesta kirjayllätyksestä sekä miitti- ja näyttelyseurasta!