Рассказ о семи повешенных 1908, suom. Juhani Konkka, Gummerus Kompassikirja-pokkari 1966. 125 s. Ilmestynyt suomeksi myös nimellä Kertomus seitsemästä hirtetystä (Työväen sanomalehti-osakeyhtiö 1909).

Takakannesta:
1871 syntynyt ja vallankumouksen jälkeen Suomessa 1919 kuollut venäläinen kirjailija Leonid Andrejev oli kotimaassaan vuosisadan vaihteen suosituimpia nimiä. Hänen 'Seitsemän hirtetyn tarinaansa' voitaisiin, ellei se olisi klassillinen, sanoa trilleriksi sanan täydessä merkityksessä. Ymmärrettävästi se siksi aikoinaan levisi myös varsinaisen kirjallisuutta harrastavan lukijapiirin ulkopuolelle.
Se kertoo seitsemän kuolemaantuomitun tunteista ja tunnelmista ennen lopullista tuomion täytäntöönpanoa. (...) Taitavan psykologin vaistolla on Andrejev piirtänyt jokaisesta mestarillisen luonnekuvan. Kirjan taustalla elää vallankumousta edeltäneen ajan vankiloitten ja inhimillisen terrorin Venäjä, jota valotetaan terävästi nähtyinä ja mielikuvitusta kiihottavina tuokiokuvina.

Tuohon voi yhtyä - jos nyt "klassillinen" ja trilleri ehkä eivät ole toisensa poissulkevia määreitä. En ihmettele, että kirja levisi laajalle lukijakunnalle. Onhan aika kiinnostavaa, mitä kuolemantuomiota odottavat mahtavat ajatella ja miten toimivat, olkoonkin että tässä kyse on heidän osaansa eläytyvän kirjailijan mielikuvituksesta.
Tyyli on viehkon satavuotiasta. :)

- ruzena

Yli 100-vuotias teos. Lukee päivässä. 74 g -> postimaksu 1,20 nyt ja 1,40 sit.

Säde:

eijukka, Jkl
duffeli, Hki

Satavuotias karkasi kohti uusia haasteita.

Kiitos ruzena! Varmaan luen tämän satavuotiaan sadassa minuutissa, toivottavasti, ja sitten kirja saa jatkaa kohti säteenä kohti duffelia :-).

En nyt ihan sadassa minuutissa pystynyt lukemaan kun tuli muuta väliin, mutta yhdessä päivässä kyllä. Enpähän ole samanlaista kirjaa ennen lukenutkaan. Vaikka tyyli oli vanhahtavaa, pidin kovasti kielestä ja aihe on ikuinen. Terrorismi on tätä päivää ja joutui kyllä lukiessaan jatkuvasti miettimään, miltä näistä nykyajan itsemurhapommittajista tuntuu kun he räjähdysvyön vyötärölleen sitovat ja tietävät, että kuolevat hetken päästä.
Todella hienosti eläytyen Andrejev kuvaa erilaisten tovereiden viimeisiä ajatuksia ja tunnelmia, myös joukkoon eksyneen virolaisen surkimus-Jansonin ja romani Kovaltsukin.

"Ja sitten yhtäkkiä jyrkkä, kolkko, tyrmistyttävä muutos. Hän ei enää kulje minne haluaa, häntä viedään mihin toiset haluavat. Hän ei enää valitse paikkaa, hänet työnnetään kivikoppiin ja lukitaan sinne kuin esine kaappiin. Hän ei voi enää itse valita vapaasti jompaakumpaa, elämää tai kuolemaa, niin kuin monet muut ihmiset, häneltä tullaan riistämään henki, ehdottomasti ja varauksettomasti. Yhdessä tuokiossa hänestä, entisestä tahdon, elämän ja voiman ruumiillistumasta, on tullut säälittävä voimattomuuden hahmo, hän on muuttunut eläimeksi, joka odottaa teurastusta, mykäksi ja sanattomaksi esineeksi, jota voi siirrellä, polttaa, rikkoa..."

Jotenkin sitä toivoi, että lopussa tulisi lohdullinen armahdus, ainakin osalle kirjan henkilöistä, sillä heihin alkoi kiintyä, mutta se olisi varmaan ollut lässähdys ja toki kirjan nimenkin vastaista! Eli ei tässä mitään juonipaljastusta oikeastaan tullut :D.

Kirja on jotenkin perivenäläinen ja vaikka se on yli satavuotias, ei sitä mielestäni valtavasti tyylistä huomaa, tunnelmista ja ympäristöistä tietysti.
Osallistun kirjalla Vuoden kirja 2015-haasteeseen ja kirja lähtee säteenä duffelille.
Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

Kontrolloitu vapautus, sädekirja.

Kiitos ruzenalle kirjasta ja säteen järjestämisestä ja Eijukalle kirjan postittamisesta! Tervetullut lisä Kirjan vuosi 2015 -haasteeseen.Taidanpa lukea tämän satavuotiaan seuraavaksi, kun on niin ohutkin.

Tämä oli kyllä melkoista pakkopullaa, mutta mitä sitä ei haasteen eteen tekisi! Tavallaan hyvä kirja ja mielenkiintoinen aihe, mutta ei ollenkaan sopinut tämänhetkiseen lukufiilikseen. Onneksi kirja oli kuitenkin kovin ohut ;)

Columbus-miittiin tarjolle

Jaaha, nyt on yli satavuotias kirja Keravalla. Onneksi ei ole paksu.
Kiitokset kierrättäjille!