"100 tapaa nauttia elämästä luopumalla turhista asioista."

Kiitos kirjasta, Annimanni! Tämä sopii Kirjan vuosi 2015 -haasteeseen self-help/elämäntaitokirjan osalta, siksi tämän otinkin miitistä mukaani.

Tässäpä olikin vinkkejä kerrakseen! Osa niistä oli ihan hyviä ja harkinnan arvoisia, osa sellaisia, etten voisi edes harkita ja osa sellaisia, jotka eivät koske minua millään tavalla. Jos noudattaisin kaikkia vinkkejä, jotka sopivat elämääni, niin miten tylsää elämästä tulisikaan! Tästä kirjasesta huomasi kyllä, että tämä on ilmestynyt 1990-luvulla, aika on ajanut jo joidenkin asioiden ohi. Mutta tulipahan kerrankin luettua tällainen elämäntaito-kirja, Kirjan vuosi 2015 -haasteen takia. Ehkä tästä jää vielä jotain ajatusta mieleen kytemään...

Kirjan vuosi 2015 -haaste: 31. Elämäntaito- tai self-help-kirja

Vinha_E huusi tästä kirjasta HEP! joten tämä lähtee hänelle postitse.
Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos mielenkiintoisesta kirjasta!

Olihan tässä jotain, mitä voisi toteuttaakin. Ihmettelen minkä takia 1994 ilmestynyt kirja on käännetty ja ilmestynyt suomeksi 2006. Luulis että olis uudempiakin kirjoja käännettäväksi tästä aiheesta.

Kirjan vuosi 2015 -haaste (kirja jonka nimessä numero)

BC-kesäpäivien kirjapöydässä tarjolla

Luin tämän kesäpäivillä Voipaalan pakarirakennuksen pihalla. Lopuksi kävin läpi kaikki kirjassa mainitut turhat asiat omalta kohdaltani. 48 kohtaa sadasta ei vaadi mitään toimenpiteitä, mikä pitkälti heijastaa amerikkalaisen ja suomalaisen yhteiskunnan eroja (ei ole koskaan ollut yhdeksää luottokorttia tai monta autoa perheessä, kenkiä ei täällä muutenkaan pidetä sisällä) ja vain osittain omia arvojani (sulje televisio, kiellä mainosjakelu, yksinkertaista vaatekomero, kierrätä, viljele vihanneksia, jätä sänky petaamatta). Jäljelle jääneistä kohdista moni oli tyyliä "luota vaistoosi", "muuta odotuksesi", "ole oma itsesi", "opi tulkitsemaan mennyttä" - hyviä mutta aika epämääräisiä neuvoja, joiden toteutumista ja tuloksia on vaikea arvioida.

Mitä jäi jäljelle? Omassa arjessani työn ja kodin saaminen lähelle toisiaan olisi hurja parannus, mutta toistaiseksi valitettavan vaikea toteuttaa. Samalla ajokilometrejä tulisi vähemmän, ehkei autoa tarvitsisi ollenkaan - se vasta olisikin hienoa! Tavaran karsimisen varaa on myös yhä reilusti. Prosessi jatkuu.

Kirjan ikä näkyy erityisesti siinä, että internetistä ei puhuta sanaakaan, ei hyvää eikä huonoa, ja matkapuhelin pitäisi hävittää. Tosin kirjoittaja haluaa eroon myös puhelimesta ja suosittelee olemaan reagoimatta ovikellon soittoon. Jaa-a. Minäkin ihmettelen, miksi (silloin) yli kymmenen vuotta vanha kirja piti kääntää suomeksi.

Kirjan vuosi 2015 -haasteessatämä saa olla kohta n, self-help- tai elämäntaitokirja.

Jätin takaisin kirjabuffettiin.

Mukaan Voipaalan kesäpäiviltä!

Jäi viihtymään vähän liian pitkäksi aikaa hyllyyni, joten jatkakoon matkaansa eteenpäin. Lukuiloa seuraavalle!

Kierrätysmiittiin tarjolle!

Tämä vaikutti mielenkiintoiselta, joten tarttui mukaan kierrätysmiitistä.

Tässä on ihan miettimisen arvoisiakin ohjeita, vaikka osa oli tosiaan vanhentuneita (ja netin käyttöön liittyvä ohjeistus olisi ollut hyvä lisäys). Esimerkiksi 90-luvulla oli vielä oletuksena, että kotoa löytyi lankapuhelin ja kännykkä oli vain lisuke, josta kehotettiin luopumaan. Nykyäänhän ainakaan itseni ikäisillä ei enää ole muuta puhelinta kuin kännykkä.

Myöskin hyvin amerikkalainen kohta, jossa kehotettiin luopumaan palkatun siivoojan käyttämisestä huvitti: "Jos olet minimoinut tavaroiden ja palvelusten käytön, olet varmaan myös luopunut siivoojasta." :D

Lukuiloa löytäjälle! Kirja jäi Kyntäjä-veistokselle. Osallistun sillä Turistivapautushaasteeseen.

Maanviljelijän kunnia eli Kyntäjä (1929)
Veistos valettiin pronssiin Harjavallan kunnan itsenäisenä olon 100-vuotisjuhliin ja pystytettiin kaupungintalon puistoon 1969 nimellä Kyntäjä.