"Kerron teille jotakin mitä ei ole helppo ymmärtää, saati sitten uskoa…”

Arthur palaa kotiinsa pitkän työpäivän jälkeen ja alkaa kuulla kummia: joku jammailee kylpyhuoneen kaapissa. Nuoren arkkitehdin rentouttava kylpyhetki uudessa kodissa alkaa muistuttaa kummitusjuttua, kun hän löytää kaapista kauniin nuoren naisen joka väittää olevansa astraaliolento. Ja Arthur on ainoa henkilö joka näkee hänet – ja voi koskettaa häntä! Laurenin on nyt todistettava Arthurille olevansa totta. Ja Arthur tulee totisesti sen tuntemaan…

Tämä kirja on näköjään myöhemmin ilmestynyt nimellä Jospa se vain olisi totta, sillä nimellä on myös tehty kirjasta elokuva. Suhtauduin kirjaan ennakkoluuloisesti, koska hömppäkirjat eivät ole ihan ominta genreäni, mutta ihan kelpo viihdettä tämä oli. Helppoa ja suloista romanttista höttöä, kyynelkin nousi silmäkulmaan Arthurin äidin pojalleen kirjoittamia kirjeitä lukiessa.

Kontrolloitu BC-miittivapautus!

Tampereen miitistä. :)