Otavan sivuilta:

"Valloittava romaani kesästä, jona nuori mies hankkii ensimmäiset kokemuksensa työelämästä, naisista ja alkoholista

17-vuotiaan nuorukaisen kesäpäivät kuluvat peltifirmassa raavaiden miesten puuhia ja juttuja seuraten. Touhu on välillä kaoottista, mutta mielipiteet varmoja. Porukassa pärjätäkseen apumiehen on päästävä jyvälle peltimiesten surkuhupaisasta kunniakoodista.

Kesää leimaa epävarmuus tulevaisuudesta, mutta illat ja yöt täyttyvät laillisista ja laittomista harrastuksista. Herkät ja vaivalloiset ensiaskeleet on otettava niin rakkauden kuin seksuaalisuuden saralla.

Isän jouduttua sairaalaan saapuu viesti, joka avaa vanhat salaisuudet, ja monet asiat näyttäytyvät uudella tavalla."

Nyt kuulkaas olen vähän että häh? Tämä kirja sijoittuu mielessäni kategoriaan "ihan kiva mutta entäs sitten…" Lämminhenkistä kerrontaa, kyllä. Kasvukertomuskin, joo. Mutta neljä Finlandia 2014 -ehdokasta nyt luettuani en rehellisesti sanottuna ymmärrä, miten tämä mahtui joukkoon ja esimerkiksi Kissani Jugoslavia taas ei. Minä en tästä sellaista suurta kirjallisuutta löytänyt.

Vapautuu BC-kesäpäivillä.

Laitoin tämän kirjan jossain vaiheessa päässäni olevalle "haluan lukea" -listalle, mutta en bc-toivelistalle saakka kuitenkaan. Aikuistumiskertomukset ja Suomen lähihistoria kiinnostavat, yleensä olen tämän teeman tarinoista pitänyt, mutta nyt jotenkin vähän säikähdin Annimannin kommentteja. Tosin minä taas en pitänyt Kissani Jugoslaviasta niin paljon kuin muut tuntuu siitä pitäneen. Olihan se hyvä, mutta ei mielestäni kaiken sen hehkutuksen arvoinen, tai minulta jäi jotain ehkä ymmärtämättä.

Kiitos Annimanni!