Romaani. Jyväskylä : Gummerus 2004. Sidottu, 220 sivua.
Kannen kuva: Saara Tikka. Kannen suunnittelu: Liisa Holm.

Takakansi:
Kahdessa aikatasossa liikkuva hienovireinen romaani hiljaisuudesta, sanoista ja niiden merkityksestä. Keskushenkilönä on avioeron kokenut nainen, joka yrittää löytää mielenrauhaa hiljaisuuden retriitistä. Yksinäisyys, syyllisyys ja hylätyksi tulemisen tuska painavat hänen hartioitaan, eikä hän tunne saavansa tarvitsemaansa rauhaa. Hiljaisuuden keskellä palaavat hänen mieleensä elävinä lapsuuden muistot: hänen laillaan jätetyksi tullut äiti ja ennen kaikkea naapurin mykkä poika, jonka kanssa hän ystävystyi.
Eeva Tikan kieli soi, ja luonto on elävänä mukana jokaisessa hetkessä. Romaanista kasvaa mielen alitajuinen matka kohti selkeyttä ja tyyneyttä.

Eeva Tikka Gummeruksen sivuilla
Eeva Tikka Wikipediassa
Eeva Tikka Mikkelin kirjaston sivuilla

Pitäisiköhän meillä olla lintuhaasteita vähän useammin... Aloitin Mykän linnun reilut seitsemän vuotta sitten Ahavan Syksy muuttaa linnut -vapautushaasteen innoittamana. Ihastuin tekstiin niin, etten raaskinutkaan vapauttaa kirjaa. Lukeminen jäi vähän kesken; ilmeisesti eteen kiilasi jotain kiireisempää luettavaa. Lopulta unohdin aloittaneeni koko kirjaa.
NancyNovan Ultimate Reading/Release Challenge pisti minut tässä kuussa tyhjentämään hyllyjäni kaikenlaisesta lentävästä, marraskuun teemana kun on ”Things that fly”. Mieleeni muistui myös Mykkä lintu, ja niinpä kaivoin kirjan esiin ja päätin lukea sen. Yllätyksekseni löysin kirjanmerkin jostain opuksen loppupuolelta. Eipä tarvinnut aloittaa alusta (vaikka Eeva Tikan teosten kohdalla uusintaluku on silkkaa iloa), sillä vuosia sitten luettu palautui yllättävän nopeasti mieleen.
Kirja on vielä pikkuisen kesken, mutta voin jo nyt sanoa, että se on hieno. Taattua Tikkaa alusta loppuun. Mykkä lintu laittoi minut miettimään, miten jotkut kotimaiset kerrontataidon todelliset mestarit tuntuvat saavan niin vähän huomiota, ettei edes kovin moni bookcrossaaja taida tuntea heitä. Mielessä pyörivät mm. sellaiset nimet kuin Eeva Tikka ja Markku Turunen, miksei myös Maarit Verronen. Kaikki ovat aivan tajuttoman hyviä kertojia, joiden tekstejä on nautinnollista lukea — mutta kovin paljon heistä ei kohista.
Hmm, ymmärtäisiköhän joku kanssacrossaaja tarttua täkyyn, jos heittäisin Mykän linnun hepattavaksi...
LISÄYS. Piiku ymmärsi. Kirja on varattu hänelle.

***
2. LISÄYS (28.11.14):
Ei ihminen ole pitkospuu, minä sanon, vanhan tilalle uusi että kulku olisi tuoreempaa, lahoksi kuljetun mutaan painetun tilalle uutena hohtavaa, kaunista kestävää lehtikuusta. Minä olin haapapuuta vain, tyhmä erehdys pitkospuuksi. Erehdys alusta alkaen.
Mutta niinpä sitä vain kertoja kasvaa ja itsenäistyy pitkospuusta eläväksi, kasvavaksi puuksi.
Eipä tässä paljon voi aiempaan lisäillä. Ehkä sanon vain sen, että vaikkeivät Tikan aiheet yleensäkään ole kovin iloisia, hänen tekstinsä eivät ole sen enempää ahdistavia kuin kaunosieluisiakaan. Jälleen kerran yksi mestarillinen romaani Tikalta.

Heppasit, kiitos siitä. Toivottavasti kirja miellyttää.
Hyvää loppuvuotta, Piiku!

Kiitos Tarna tästä kirjasta, sen mukana tulleesta kortista viesteineen ja erityisesti aivan upeasta kirjanmerkistä. Hyvää loppuvuotta myös sinulle <3

Olisin niin kovasti halunnut pitää tästä kirjasta, vaikka vain siksi että Tarnakin tykkäsi. Kieli oli kaunista ja runollista, minä en. Tarjoan kirjaa eteenpäin seuraavassa Turun miitissä.

*** Edit: kierrätysmiittiin 6.5.

Tarina ei kerro missä tämä kirja on seikkaillut sitten kierrätysmiitin, mutta eilen se löytyi Turun pääkirjaston ilmaishyllystä. Koska suomalainen lukuhaastekin jo loppui, niin hieman epäilen intoani ryhtyä lukemaan tätä, mutta katsotaan nyt... Olen lukenut Eeva Tikkaa joskus ihan nuorena, jos silloinkaan, varmaksi en edes muista.

Miitistä ei kukaan napannut, joten löytyy kahvilan pöydältä muutaman muun kirjan seasta.

Onneksi olkoon, löysit kiertävän kirjan! Ota mukaasi, lue ja palauta joskus kiertoon uusia lukijoita etsimään. Mukavaa olisi myös, jos piipahtaisit täällä kertomassa mitä kirjasta pidit ja minne olet sen jättänyt :)