Jos matkustat Siepuriin ja kysyt Marun syntymästä, joku aina näyttää mielellään synnytyssairaalan paikan ja kertoo miten Marun äiti VeeMaria kiiruhti hälytyssireenien soidessa rautatieasemalle.

Tässä oli silloin suuri puu, tässä kohtaa VeeMaria pudotti hartiahuivin jolla myöhemmin suojeli lapsen kasvoja sirpaleilta junassa. Ja tuolla joku näki suden joka kantoi poikastaan suussaan.

Ilmahyökkäys kesti kuusi tuntia, ja Siepurin pääkirjastossa, niin tarina kertoo, Marun isä Gavrilov etsi kiivaasti tiettyä kirjaa, löysi sen hyllyjen välissä nukkuvan ylipäällikkö Wannermeinin kädestä, irrotti miehen vieressä odottelevan rautiaan tamman ja ratsasti ulos länttä kohti.Pakojuna pysähtyi monta kertaa, pommeja putoili, ikkunat särkyivät.

Myöhemmin VeeMaria muistaa imelän maidon ja veren hajun, lasinsirpaleet, suden ulvonnan. Ja sen, että tyttö ei itke. Se katsoo häntä vakavana suoraan silmiin, tummanpunainen täplä otsallaan.

Iskemätön kovakantinen kirja, tullut mulle vahingossa kun kuuluin vielä kirjakerhoon ja unohdin peruuttaa kuukauden kirjan :P En lue tätä koska olen todennut että Snellmanin teksti ei vaan iske.

vaihtohyllyyn!