En ole ikinä ollut suuri Yön fani, mutta muutamat kappaleet ovat kyllä kolahtaneet hetkittäin, joten ihan vieraaksikaan en tätä ilmiötä koe. Kirja oli viihdyttävää luettavaa, vaikka kovin Olli-keskeistä, kuten dotdot toteaa. Itseäni häiritsi se, ettei tarina edennyt aikajärjestyksessä vaan hyppelehti ja lisäksi se, etteivät kuvatekstit kertoneet keitä kuvissa oli (ja itse tunnen Yön moneen kertaan vaihtuneista jäsenistä vain Ollin ja Hakulisen Jussin). Näin siitä huolimatta, että olen kerran mennyt Yön keikalle kaverin mukana, ja siinä vaiheessa kun bändin oli aika nousta lavalle, hämmennyin kun pöydästämme nousi pari tyyppiä ja lähti siihen suuntaan! ;D

Aion jättää kirjan vaihtokaappiin - viihdyttäviä lukuhetkiä! :)

Löysin kirjaston vaihtohyllystä 9.4.15, jossain kirja on tässä välissä kiertänyt, sillä tutkin vaihtohyllyn aina tarkkaan, enkä ole sitä aiemmin tänä vuonna nähnyt.

Tämä oli mielenkiintoisempi, kuin ennalta oletin. Yön vanhat biisit ovat minulle paljon merkityksellisempiä kuin uudet, joten oli kiva lukea tarinoita niiden takaa.

Lukuiloa!