Takakannesta:

"Emman rintaan tunkee jääpuikkona ajatus, että mennyt näyteltäisiin uudelleen hänen silmiensä edessä ja näytelmässä olisi onnellinen loppu.

Mikael, arkkienkeli, prinssi. Rakas Miki. Rakas mutta ei hänen rakkaansa. Emmalle on annettu Janne. Ei prinssiä, vaan talonpoika.

Emma ja Janne ovat nelikymppinen aviopari. Heidän liittonsa, uravalintansa ja elämäntapansa näyttävät aroilta kompromisseilta. Emman isosisko Julia ja Jannen paras ystävä Mikael ovat sen sijaan tavoitelleet rohkeasti korkeaa päämäärää ja onnistuneet. Emman ja Jannen lukkiutunut arki järkkyy, kun Julia palaa yllättäen suuresta maailmasta Suomeen. Menneisyyden toiveet ja tavoitteet muistuvat mieleen, ristiin menneet rakkaudet ja sisarten välinen kauna heräävät henkiin. On tullut aika miettiä, miksi ollaan siinä missä ollaan. Voisiko elämän kääntää vielä toiseen suuntaan - ja mitä siitä seuraisi? "

Otava, 2013, 317 s.

No voi, tämä oli aikamoinen pettymys! Olen joskus pitänyt Hämeen-Anttilaa jopa yhtenä suosikkikirjailijoistani, mutta nämä viimeksi ilmestyneet ovat olleet välillä suorastaan tuskaa. Tämän kirjan alku oli niin takkuinen, että meinasin jopa jättää lukemisen kesken, onneksi lukeminen kävi kirjan edetessä helpommaksi. Osittain toki viihdyttävää, mutta pitkälti epäuskottavaa tekstiä, enkä tuosta taidemaailmastakaan nyt innostunut.

EDIT 030515
Varattu Hippa-kirjana justiina_81:lle.

Tämä kirja löytyi justiina_81:n toivelistalta, joten pääsin osallistumaan Toivelistahippaan :) Hauskaa kevättä, toivottavasti tykkäät kirjasta enemmän kuin minä!

Kiitos toivelistakirjasta ja kivasta kortista.