Tommi Kinnunen (s. 1973) työskentelee äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Hän on syntynyt Kuusamossa ja asuu tällä hetkellä Turussa. Neljäntienristeys on näytelmiä ja kabareita kirjoittaneen Kinnusen esikoisteos.

Ringitän kirjan, kunhan olen lukenut sen ensin itse.

Normaalit säännöt:
1) Journaloi kirja, kun saat sen käsiisi.
2) Lukuaikaa on neljä viikkoa. Jos tarvitset enemmän aikaa, ota yhteyttä.
3) Journaloi kirja uudelleen ja toimita se seuraavalle.

Mukana:
Flower78 (Kerava)
Tyrnimarja (Helsinki)
sigyn22 (Piikkiö)
.
.
.
takaisin Annimannille

Onhan tämä hieno kyllä. Hyvällä tavalla perinteinen, taidokkaasti kirjoitettu luku- ja sukuromaani, joka jää mieleen elämään. Marian ensimmäinen kätilökokemus heti kirjan alussa on jysäyttävä ja muutenkin tarina koskettaa monella tavalla ja tasolla. Hahmot ovat monikerroksisia, katsotaanhan heitä monesta näkökulmasta.

Eniten tunteita minussa herätti Onni, mutta myös väärinymmärretyn Lahjan tarina liikutti. Kinnunen jättää hienosti paljon lukijan oman oivalluksen varaan eikä kirjoita kaikkea auki tai pakota tuntemaan tietyllä tavalla.

Täällä hieno blogaus kirjasta:
http://readerwhydidimarryhim.blogspot.fi/2014/07/tommi-kinnunen-neljantienristeys.html

Kiitos rinkikirjasta, Annimanni! Onkin mielenkiintoista päästä lukemaan tämä.

Minulla ei ollut juuri minkäänlaisia odotuksia kirjan suhteen. Huomasin kirjailijan kuvan kirjan etuliepeessä ja vasta silloin muistin, että osuin kirjan ilmestymisaikoihin Akateemiseen kirjakauppaan, kun Tommi Kinnusta haastateltiin siellä. En kuitenkaan ehtinyt jäädä kuuntelemaan koko haastattelua. Tiesin vain, että kirja kertoo kätilöstä.

Hieno tarina, vaikuttavaa tekstiä. Yleensäkin pidän tällaisista useamman sukupolven tarinoista ja niin tästäkin. Kirjassa on erikoinen rakenne, kun kerrotaan yhdestä tai kahdesta päivästä jonakin vuonna (ja joka luvun lopussa mietin, että mitä sitten tapahtui) ja seuraavaksi hypätään jo vähintään parin vuoden päähän. Marian vahvuutta ihailin, Lahjan ja Onnin puolesta olin pahoillani. Lukiessani ajattelin sitä miten yksinäisiä nämä samassa talossa asuvat kirjan henkilöt olivatkaan.

Tämä on yksi niistä harvoista kirjoista, joista tuntuu, että voisi lukea joskus uudestaankin.

Nyt kirjan luettuani kuuntelin Tommi Kinnusen mielenkiintoisen haastattelun: http://areena.yle.fi/tv/2199201

Kirja siirtyy pks-miitissä seuraavalle ringin seuraavalle lukijalle, Tyrnimarjalle.

Sain miitissä Flowerilta. 1 lukujonossa ennen tätä,mutta enköhän ehdi kuukauden sisällä lukea tämänkin.

Upea, hieno teos! Tykkäsin ihan hirveästi. Kaikki miellytti: kieli, rakenne, tarina. Taidan ostaa kirjan itsellenikin kunhan pokkari ilmestyy, sillä tämä kirja kuuluu niihin minulle merkittäviin kirjoihin, joiden pitää olla omassa hyllyssä ja jotka voin ja haluankin lukea uudelleen.
Kiitos Annimanni ringistä!

Kirja lähti kohti Piikkiötä. Toivottavasti myös siellä nautitaan tästä herkusta!

Kiitos tänään saamastani rinki kirjasta!
Tartun siihen hetimiten ,yksi kirja on kesken ,mutta voi olla,etten malta olla aloittamatta tätä .
Kirjan mukana olevassa lappusessa on minun jälkeeni vielä parikin nimeä ja maininta "tarkistathan mahdolliset muutokset journalista". Tässä journaalissa ei kuitenkaan ole jälkeeni yhtään nimeä.
Kumpihan tieto pitää paikkansa?

Hienosti kirjoitettu sukuromaani.En muistanutkaan ,että pidän tällaisista sukutarinoista kovasti, viime aikoina niitä ei vaan ole tullut luetuksi.Ajankuvaus kirjassa oli loistava ja samain henkilöt omina yksilöinään sukupolvien ketjussa upeasti kuvattuina.
Eniten minua kosketti Maria ja Onni. Ja se miten uskonto ja häpeä on ollut määräävässä osaasa ihmisten elämässä.

Kirja lähti tänään takaisin Annimannille.
Kiitos hyvästä kirjasta!!

Kirja kotona. Kiitos osallistujille!

Kirja oli tarjolla Sakirmo-miitissä Columbuksessa ja koska olen lukenut ja kuullut paljon bookcrossareiden kehuja tästä kirjasta, niin toki poimin tämän talteen notkuvasta miittipöydästä. Eli kiitos tästäkin Annimanni!

Luin kirjan tänään. Rakenne oli hieno ja täytyy myöntää, että tarkastelin lukiessa ja luettuani sisällysluettelon ja vuosilukujen avulla, miten asiat ajoittuivat ja liittyivät toisiinsa. Ja kun olin päässyt loppuun luin alusta selaillen uudestaan. Henkilökuvat tosiaan täydentyivät ja rakentuivat lukiessa. Surin kovasti kuvattujen henkilöiden yksinäisyyttä ja kovia kokemuksia. Koskettava kertomus.

tätä suositeltiin miitistä joten nappasin mukaani. kiitos kirjasta :)